Oli kulunut yksi päivä
kuikkien kihlajaisista, kun heräsin sunnuntaiaamuna varhain. Tapani mukaan kurkistin tuvan ikkunasta lammelle. Aamu oli pilvinen ja tuuleton. Ajattelin, että käväisenpä vastakkaisella suoniemellä, missä kuvasin kihljaisia. Saappani hörppäsi kylmää vettä, harppoessani märällä suolla. Pääsin niemen kärkeen.
Sieltähän ne tulivat taas suoraan kohti minua. Minä vaivuin mättäälle ja odotin luomoutuneena.
Hidas häävalssi jatkui tunnin. Sinne kuikat jäivät lepäämään, kun minä hiippilin aamukahville.
Toivottavasti tapaamme vielä monta kertaa kesän kuluessa!
Ihan mielettömän kauniita kuvia!
VastaaPoistaVoi hyvä tavaton miten UPEITA kuvia!
VastaaPoistaOlen aivan häkeltynyt! ♥
Nämä, kuten edellisetkin, ovat kyllä aivan uskomattoman hienoja. Kaikki kohdallaan.
VastaaPoistaIhania! Kuin samettia noiden päässä. Laita nyt ihmeessä jonnekin kilpailuun näitä kuvia!
VastaaPoistaHuikean kauniita kuvia olet napannut upeista linnuista!
VastaaPoistaOlet kuvannut todellisia mestariteoksia!
VastaaPoistaKiitos. Vielä kohtasimme kolmannen kerran seuraavan päivän iltana. Nyt vaikuttaa siltä, että emot ovat ryhtyneet hautomaan. Eivät ole enää kulkeneet pareittain, vaan olen nähnyt yksinäisen kuikan kauempana lammella.
VastaaPoista