keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Valokuvaajan Onnenmaa

On suuri onni asua keskellä luontoa tässä maisemassa, jossa minulla on ympärilläni melkein kaikki. Itse olen pyrkinyt säilyttämään maiseman monimuotoisena. Maisemassa ei näy muovikrääsää eikä turhaa romua. Laitumet on aidattu huomaamattomalla verkolla ja portit ovat kauniisti harmaantuvaa lautaa. Kotitie on kauniisti nurmettunut. Kortelahti on minun valokuvastudioni.
On auringonnousut. Tänä keväänä vihdoin sain haaveilevamani kuvan, jossa lampaat laiduntavat pellolla, aamvarhain, kun aurinko värittää Käränkän rinteen.

Aamulla kanat pääsevät ulos. Kiitos lampaiden Käränkälampi näkyy kauniisti.

Eläinten aamutervehdykset. Koirat, kissat, kanat ja lampaat ovat kavereita keskenään. Se on  ollut yksi eläitenhoitoni tärkein päämäärä. Nopeasti  tämän kesän  uudet lampaatkin tottuivat Kortelahden lupsakkaan väkeen. Uteliaiden ja älykkäiden maatiaisten kanssa yhteiselo sujuu sopuisasti mutta ei tylsästi.

Nyt Kortelahdessa kukkivat ketunleivät, kohta kielot.

Luonnonstudiossani riittää rekvisiittaa valokuvamalleilleni. Unna aamuvalossa.

Valkovuokotkin kukkivat Kortelahden pienen arboretumin puiden katveessa. Kaunis Maija kauniiden kukkien keskellä.

Luottovalokuvamallini Tyyne kananen opettaa poseerausta Martta-lampaalle.

Kaikki haluavat aamuretkelle. Lampaat ovat todenneet kissat ja kanat vaarattomiksi. Koirat jännittävät lampaita sen verran, että en ota niitä vielä lammaslaitumelle.



Kortelahden  ympärillä on vanhaa metsää, jossa voi turvallisesti seikkailla.

Täälä on hyvä istua mättäällä ja rauhoittua ystävieni seurassa. Nämä hetket korvaavat sen yksinäisyyden ja seuran kaipuun, joka kieltämättä täällä kaikesta syrjässä välillä ahdistaa.

 Palokärki on tehnyt koloja saunarannan vanhaan leppään.



Tämän kevään hankintani on pieni kajakki, joka liikkuu kevyesti ja huomaamattomasti lammella.

Tapasin taas  kuikkapariskunnan.



Aurinko heittää viime valon saunarantaan ennen kuin laskee Käränkän taakse.
Kiitos Liisalle ja Tuomo Saarelaisen perikunnalle, että olen saanut elää tässä maisemassa  jo 8 vuotta. Kiitos Marikolle ja Satuhakalle yhteistyöstä maiseman hoidossa!

5 kommenttia:

  1. Hauskan värisiä lampaita! Upeat maisemat. Kävin taas Nurmeksessa ihastelemassa Pohjois-Karjalan kevättä toukokuun lopussa. Teillä on siellä niin hienoa ja jylhää, on kuin ulkomailla kävisi, niin eksoottista. Ihmiset ovat Suomen mukavimpia.
    Kuvasi eläimistä yhdessä ovat aina huippuja, ne ovat niin elementissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toukokuussa varmasti oli jylhää. Nyt kesän vihreys alkaa pehmentää maisemaa. Tänä vuonna kesä kukkii ihanan hitaasti ja siinä järjestyksessä, kun läpsuuteni Rääkkylästä muistan. Kohta tuomet, pihlajat sitten kielot ja syreenit. Sen jälkeen kaikki ketokukkaset. Kukkaisaa kesää sinne saaristoon!

      Poista
  2. Nyt on tosiaankin vanhan ajan kevät jolloin kasveilla on joku roti. Eivät kuki kaikki samaan syssyyn vaan järjestyksessä. Vaikka kuivuus ja kylmyys vei korvasienisadon ja ensimmäistä käenkukuntaa kuuntelin sakeassa lumisateessa. Mutta tuo kajakkisi kiinnostaa kovin, hankkisin sellaisen myös mutta kuinka siihen pääsee istumaan ja miten siitä noustaan pois? Kunei olla ihan nuoria tyttöjä enää;D

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Istumaan pääsee ihan vain istahtamalla. On sen verran tukeva. Melaa voi käyttää tukena Tosin tuossa mallissa on aina varauduttava pyllyn kastumiseen. Kanoottiretken jälkeen ohjaan kanootin aina laiturin viereen ja siitä kiinni j pitämällä kampean itseni ylös

    VastaaPoista