Kymmenen vuotta Kolin Kortelahdessa riittää...
...siihen, että juurrun aina vain syvemmin tähän maisemaan ja suru siitä, että minun on joskus lähdettävä, kaihertaa välillä mieltäni.
Tämä on yhdestoista hetki, Kortelahden yhdestoista kevät!
Aprillipäivänä 2009 muutin Kolille Piparin ja Silvan kanssa. Olen levittänyt molempien tuhkat Käränkän maisemiin.
Nyt kaverina ovat Mansi ja Unna. Täältä on lähtenyt maailmalle 27 Pilvipolun pentua. Eikä sekään taida riittää, pentuja on taas suunnitteilla.
Hornionkannan maatiaiskanat ovat tepastelleet Kortelahden pihalla jo kahdeksana kesänä. Kortelahdesta on lähtenyt tipuja myös muutamalle säilyttäjälle. Kukkovaltikka on vaihtunut neljästi: Taisto, Ukko, Yrjö ja nyt Sulevi. Sulevilla on tällä hetkellä seuranaan 8-vuotias kanarouva Hella. Eihän se riittä! Toivottvasti saan ensi kesäksi Suleville muutaman nuoren kananeidon.
Ensimmäisenä syksynä taloon tuli maatiaiskissa Hilla. Vauhdikas koirien yli hyppivä kissatyttö on nyt kohta 10 v. Hyppykykyä, ystävällisyyttä ja ja huumorintajua se on periyttänyt tyttärelle Liinulle ja tyttärentyttärelle Maijalle.
Rakastettuja maatiaiskissanpentujakin on lähtenyt maailmalle Hillalta kolmen pentueen verran, Liinulta kaksi ja Maijalta yksi pentue. Se kyllä valitettavasti taitaa riittää, koska kaikki kissat ovat nyt leikattuja. Onneksi mainio suku jatkuu ainakin kahden kissamamman voimin Kontiolahdella.
Kortelahti on pieni pala paratiisia maan päällä. Olen ylpeä, että olen saanut olla mukana säilyttämässä suomalaista perinnemaisemaa ja maatiaistemme monimuotoisuutta.
Täällä ovat syntyneet myös kolme kirjaani. Eihän se riitä! Neljäs on valmiina, kunhan löytyy kustantaja. Ideoita ja puolivalmiita käsikirjoituksia on odottamassa.
Tämä maisema riittää minulle. Sitten kun olen vanha ja ehkä dementoitunut, näyttäkää minulle näitä kuvia, että vielä tavoittaisin onnentunteen.
Aprillipäivän muistoja
Aivan ihania kuvia ja muistoja! En ole koskaan käynyt Kolilla ja joskus sinne pitää päästä ihastelemaan noita maisemia!
VastaaPoistaEnsimmäinen reaktio oli voi ei !!!! onneksi se oli aprillipilaa. Toden totta, vuodet vierii huomaamatta, aloin seuraamaan blogiasi kun asuit vielä Kontioniemessä (syystä että olen asunut joskus alle kouluikäisenä Pyytivaaralla, ja sisareni asuu edelleen Kontiolahdella ) ja hienoja kuviasi Höytiäiseltä, sattumalta eksyin blogiisi. Kyllähän tuo sinun asuinympäristösi on ihanteellinen paikka luonto- ja eläinystävälle. Toivottavasti jaksat asua sielä vielä monta, monta vuotta ja ilahduttaa lukijoita jutuillasi. Hyvää kevättä !
VastaaPoistaTämä kevät ja alkukesä on sitä aikaa, joka kiinnittää minut lujimmin näihin maisemiin. Silloin unohtuu loppusyksyn synkeys ja talven ankaruus. Sykähdyttävää kevättä kaikille blogini seuraajille!
VastaaPoista