Metsän tummuus mulle tuokaa

Tuonne taakse metsämaan sydämeni halaa. Siell´on mieli ainiaan, sinne toivon salaa.

Vaikka polku pitkä on, kivinen ja kaita, korpi kolkko valoton, ei se mitään haitaa.

Kullan muoto muistossa on tiekin hauska aivan,

Kullan ääntä kuullessa jo unhottaapi vaivan. (kansanruno)

En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, ( Eino Leino)

Kuvat Sastamalan Ekojärveltä

Näkemiin Mettäpirtti

 

Kolme viikkoa metsän keskellä koirien ja kissojen kanssa oli parasta mahdollista lomaa minulle ja koirille. Välillä on hyvä vain olla ja nauttia ympärillä olevasta luonnon rauhasta. Minulla ei ollut kiire minnekään, ei mitään velvollisuuksia. Metsä ympäröi meidät lähestyvän syksyn hiljaisella haikeudella. 

Koirille loma oli täydellinen. Ne saivat kulkea mukanani vapaana lähimetsässä. Hyvin ne pitivät yhteyttä, vaikka olivatkin lumoutuneita metsän tuoksuista. Kertaakaan eivät lähteneet valkohäntäpeurojen perään. Ilmoittivat vain haukulla, kun löysivät jotain mielenkiintoista.

Unna huolehti, että oli sopivasti luomuruokaa pihassa. Se kävi hakemassa ilveksen teurastaman peuran luuston pala palalta kaluttavaksi. 

Pirtti oli lämmin ja kodikas. Myös Liinu ja Maija viihtyivät siellä. Oli ihanaa seurata, miten luottamus ja ystävyys  kissojen ja koirien välillä oli säilynyt.

 

Viimeistä päivää Mettäpirtissä juhlisti Pietan ja Valmun perheen vierailu. Lapset riemuitsivat metsästä. 

Tumppu ja Pieta

Pieta ja Mansi, parhaat kaverukset

Toivottavasti pääsemme näille poluille ensi vuonnakin!

Metsälomalla koirien ja kissojen kanssa

 

Mettäpirtin  lomaviikot koirien kanssa sattuivat parhaaseen mahdolliseen aikaan. Luonto ja metsänväki valmistautuu syksyyn. Kevään poikaset ovat kasvaneet lähes aikuisiksi ja linnut lähdössä muuttomatkalle. Niinpä voin pitää koiria Mettäpirtin lähimaastossa vapaana. Vähän alkuun jännitti, miten ne suhtautuvat mökin ympärillä pyöriviin valkohäntäpeuroihin.

Jos koirat haistavat peurat, ne tekevät pienen pyrähdyksen haukkuen metsään, mutta palaavat nopeasti näköpiiriin.

Unna kävi hakemassa vähän evästä metsästä. Ei ole varma, tykkääkö emäntä.Välillä koirien on pakko käydä tarkastamassa ilveksen kaatama peuranraato.   

Sekä koirille että minulle tekee hyvää kulkea peuranpolkuja ja poronjäkäläisiä kallioita. Sielu lepää ja jalat kuntoutuvat. Minua koko kesän vaivannut toisen jalan voimakas turvotus on lähes hävinnyt.

Tässä maisemassa tajuaa, miten luonnollisen kaunis lapinporokoira onkaan!

Maija tulee usein metsäkävelyille mukaan. 

Porukassa palataan Mettäpirttiin,jonne molemmat kissat ovat nyt muuttaneet loman ajaksi.