sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Suruaikaa ja korona-aikaa



Viikko karanteenissa on kulunut. Sen aikana valmistauduimme sisarusten kanssa äidin hautaamiseen. Hautajaisista tuli hyvin erilaiset kuin olimme suunnnitelleet. Noin 50 kutsutun vieraan sijasta paikalla oli vain 4 äidin lasta ja yksi vävy. Vanhin veljeni katsoi viisaammmaksi seurata hautajaisia kotonaan. Lähetimme hänelle tilaisuuden videoina, äänitteinä ja kuvina. Seurakunnasta oli paikalla  pappi ja kanttori.


Pidimme tarkasti turvavälit. Henkinen tuki sisarusten välillä on kuitenkin vahva,


Siunaustilaisuuden jälkeen veimme muistokukat isän haudalle, jonne on haudattu myös isänäiti. Äidin uurna haudataan elokuussa, jolloin toivon mukaan voimme pitää myös muistotilaisuuden suuremmalle joukolle Joensuussa.


Muistelimme lapsuuttamme. Minä synnyin perheeseen toisena lapsena.  Äiti ja isä pitivät lapsistaan hyvää huolta.  Kasvatusperiaatteet olivat erilaiset kuin minulla, mutta olihan aikakin hyvin erilainen heti sodan jälkeen.


Äidin ja isoveljen kanssa kotimme rappusilla Rääkkylässä.


 Lapsuudenkoti ja erityisesti sen pihamaa koivuineen oli minulle rakas. Täällä leikittiin naapurin lasten kanssa päivät pitkät vinkkiä ja monia muita pihaleikkejä.


Tätä kissanpentua en muista. Käviköhän sille huonosti?


Kun olin 9 vuotias, sain pikkuveljen ja sitten vielä kahden vuoden välein kaksi pikkusiskoa. Vaikka pian sitten läksin opiskelemaan muualle, pikkusisarukset olivat minulle hyvin tärkeitä ja ovat edelleen.


Ulla Hassinen 10. 3. 1925-  25. 2. 2020

Kiitos , Äiti, elämästä, rakkaudesta, hoivasta ja ohjauksesta opiskeluun ja lukemiseen. Kiitos sisaruksista!


6 kommenttia:

  1. Lämmin osanottoni suuressa susrussasi.

    VastaaPoista
  2. Osanotto suureen yhteiseen suruunne. Ihanat muistelot ja kuvat.

    VastaaPoista
  3. Haikeita hetkiä on viikonloppuunne kuulunut. Onneksi uurna mahdollistaa muistohetken pitämisen myöhemmin. Ikävä on kova, kun rakas ihminen siirtyy rajan taa, äitinne ehti sinne ennen koronahässäkkää. Kova olisi ollut teillä huoli äidistänne nyt hänen eläessään. Hellyttäviä kuvia lapsuudestanne, oliko Kirsti käynyt ensimmäisessä kuvassa hieman itse leikkelemässä otsatukkaansa, sellainen tapa kun lapsilla on, kun äidin silmä välttää. Kissarakkaus on ollut selvästi sinulla jo lapsena. Ihanat muistot äidistäsi, olkoon lohtunasi näinä erikoisia päivinä. Ja toivottavasti pysyt terveenä.

    VastaaPoista
  4. Osanotto suruun minultakin. Oikein hienoja muistoja lapsuudesta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos nyötäelämiestä. Koska äiti oli jo saattohoidossa,oli onnekasta, että äitin elämä päättyi ennen koronakarenssia. Saimme olla sisarusten kanssa viimeiset päivät ja hetket vapaasti äidin luona.

    VastaaPoista
  6. Moi

    Laitoinpa sulle vietiä tonne ikivanhaan postaukseen
    "keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
    Onnekkaat elämänkeväässä"

    Anne Reijonen

    VastaaPoista