Viikko karanteenissa on kulunut. Sen aikana valmistauduimme sisarusten kanssa äidin hautaamiseen. Hautajaisista tuli hyvin erilaiset kuin olimme suunnnitelleet. Noin 50 kutsutun vieraan sijasta paikalla oli vain 4 äidin lasta ja yksi vävy. Vanhin veljeni katsoi viisaammmaksi seurata hautajaisia kotonaan. Lähetimme hänelle tilaisuuden videoina, äänitteinä ja kuvina. Seurakunnasta oli paikalla pappi ja kanttori.
Pidimme tarkasti turvavälit. Henkinen tuki sisarusten välillä on kuitenkin vahva,
Siunaustilaisuuden jälkeen veimme muistokukat isän haudalle, jonne on haudattu myös isänäiti. Äidin uurna haudataan elokuussa, jolloin toivon mukaan voimme pitää myös muistotilaisuuden suuremmalle joukolle Joensuussa.
Muistelimme lapsuuttamme. Minä synnyin perheeseen toisena lapsena. Äiti ja isä pitivät lapsistaan hyvää huolta. Kasvatusperiaatteet olivat erilaiset kuin minulla, mutta olihan aikakin hyvin erilainen heti sodan jälkeen.
Äidin ja isoveljen kanssa kotimme rappusilla Rääkkylässä.
Kun olin 9 vuotias, sain pikkuveljen ja sitten vielä kahden vuoden välein kaksi pikkusiskoa. Vaikka pian sitten läksin opiskelemaan muualle, pikkusisarukset olivat minulle hyvin tärkeitä ja ovat edelleen.
Ulla Hassinen 10. 3. 1925- 25. 2. 2020
Kiitos , Äiti, elämästä, rakkaudesta, hoivasta ja ohjauksesta opiskeluun ja lukemiseen. Kiitos sisaruksista!
Lämmin osanottoni suuressa susrussasi.
VastaaPoistaOsanotto suureen yhteiseen suruunne. Ihanat muistelot ja kuvat.
VastaaPoistaHaikeita hetkiä on viikonloppuunne kuulunut. Onneksi uurna mahdollistaa muistohetken pitämisen myöhemmin. Ikävä on kova, kun rakas ihminen siirtyy rajan taa, äitinne ehti sinne ennen koronahässäkkää. Kova olisi ollut teillä huoli äidistänne nyt hänen eläessään. Hellyttäviä kuvia lapsuudestanne, oliko Kirsti käynyt ensimmäisessä kuvassa hieman itse leikkelemässä otsatukkaansa, sellainen tapa kun lapsilla on, kun äidin silmä välttää. Kissarakkaus on ollut selvästi sinulla jo lapsena. Ihanat muistot äidistäsi, olkoon lohtunasi näinä erikoisia päivinä. Ja toivottavasti pysyt terveenä.
VastaaPoistaOsanotto suruun minultakin. Oikein hienoja muistoja lapsuudesta.
VastaaPoistaKiitos nyötäelämiestä. Koska äiti oli jo saattohoidossa,oli onnekasta, että äitin elämä päättyi ennen koronakarenssia. Saimme olla sisarusten kanssa viimeiset päivät ja hetket vapaasti äidin luona.
VastaaPoistaMoi
VastaaPoistaLaitoinpa sulle vietiä tonne ikivanhaan postaukseen
"keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Onnekkaat elämänkeväässä"
Anne Reijonen
Hei Anne! Nyt vasta huomasin. Jos luet tätä, otatko yhteyttä joko puhelimella 0400 725427 tai spostilla kirsti.hassinen@gmail.com. Saatas tämä kirjeenvaihto vähäb sujuvammaksi. Olisi mielenkiintoista kuulla enemmän kokemuksistasi porokoirien kanssa.
VastaaPoista