"YLI 70-VUOTIAAT velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan (karanteenia vastaavat olosuhteet). Tämä ei koske kansanedustajia, valtiojohtoa ja kunnallisia luottamushenkilöitä."
Eilen illalla tämä uutinen jysähti tietoisuuteeni. Olin tietysti jo aiemmin ymmärtänyt, että koronavirus on erityisen vaarallinen iäkkäille ihmisille ja ihmisille, joilla on jokin vastustuskykyä heikentävä sairaus. Ajattelin, että kumpikaan ei koske minua. Vastustuskykyni on ollut aina hyvä. En ole sairastanut flunssaakaan moneen, moneen vuoteen. Hallitus määritteli minut nyt kuitenkin iäkkääksi. Kait se sitten on uskottava, vaikken itse pidäkään itseäni vielä vanhuksena. Tosiasia kuitenkin on, että täytän vapun toenoissa 72 vuotta.
Arvostan meidän nykyistä hallitusta ja ymmärrän tiukat toimet. Vaikka en ole itsestäni kauhean huolissani, päätin pienen pohdiskelun jälkeen noudattaa hallituksen määräystä tunnollisesti. Minusta meidän jokaisen on nyt tärkeää toimia ohjeiden mukaan. Sooloilut heikentävät tavoitteita kukistaa epidemia mahdollisimman vähin vahingoin.
Mitä tämä kuukauden karanteeni merkitsee omassa elämässäni? Minun piti puolentoista viikon päästä lähteä ystävien kanssa Lappiin. Ensin kauan odotetulle Pilvipolun koirien poropaimennusleirille Pelloon ja siitä sitten vielä pohjoisempaan unelmieni matkalle Käsivarteen. Pettymys oli suuri, mutta toivottavasti reissu vain siirtyy.
Toinen iso pohdinnan asia on äitini hautajaiset ensi lauantaina. Ensin suunnittelimme sisarusten kanssa pitävämme muistotiaisuuden noin 50 ihmiselle. Sen onneksi peruimme jo viime viikolla, koska vieraissa olisi ollut paljon iäkkäitä ihmisiä ja myös odottavia äitejä. Nyt olen vähän ymmällä, voinko osallistua edes itse Rauhankappelin siunaustilaisuuteen, johon tulee vain lähisukulaisia. Muistotilaisuus joka tapauksessa pidetään vasta sitten, kun epidemia on ohi. Toivottavasti kesällä.
Minä olen nyt ainakin neljä viikkoa vankina täällä Loma-Kolilla Kortelahdessa. Toivottavasti tilanne sen jälkeen on rauhoittunut niin, että pääsen muuttamaan viimeistään vappuna Reposaareen.
Itseni kannalta pohdiskelen, että ehkä on hyvä elää erakkona viimeiset ajat Kortelahdessa. Jätän nyt hitaita jäähyväisiä rakkaalle maisemalleni. Tavaroiden pakkaamisen ohessa aion päivittää ahkerasti blogiani, kuvata ja viettää laatuaikaa kissojeni, koirieni ja kanojeni kanssa. Seuraamme yhdessä viimeisen keväämme edistymistä Käränkälammen rannalla vaaran sylissä. Tapaan vielä kerran Kolille saapuvat linnut. Mustarastas on jo saapunut. Tänä aamuna kuulin teerien kukerruksen.
Käpytikat ovat jo jonkun aikaa rummuttaneet kevättä. Pihan vanhan männyn katkenneessa oksassa on juuri sopiva, komea kaikupohja. Toivotan kaikille blogini lukijoille aurinkoista kevättä. Vaikka varmasti moni asia on nyt epävarma ja pelottaa, luonto edelleenkin huolehtii meistä. Kevät antaa aina toivoa.
Luonto, kevät, puutarha, kasvit ja eläimet tuottavat iloa ja toivoa sekä asettavat ajatuksia terveeseen perspektiiviin. Rauhallinen kevään vietto Kortelahdessa kuulostaa nyt aivan ihanteelliselta tuon lähtemisesikin takia, saat rauhassa viipyä ja tunnustella. Nyt on ihan turha ottaa riskejä, kaikki kun vedämme yhtä köyttä, niin selvitään. Ihana odotella uutisiasi sieltä.
VastaaPoistaNiin vaikuttaa ihanteelliselta paikalta. On tullut mieleen, että JOS olisi kesämökki maalla tms, olisi voinut sinne mennä tätä karkuun. Kun on välillä sellaiset tungokset, että...ahistaa.
VastaaPoistaMutta nyt on liikkuminen kaduilla vähentynyt, että alkaa näyttää autiolta. Toisaalta täällä on hyvä kun on kaupat lähellä.
Hyvältä vaikuttaa suunnitelmat karaneeniajaltasi. Oi, teerien kukerrusta ei enää kuule täällä koskaan.
Onneksi sinulla on vielä mahdollisuus liikkua luonnossa karanteeniaikana, ihastellen kevään tuloa ja hiljalleen valmistautua muuttoon. Ja onneksi Lappi ei karkaa minnekään, joten monta ihanaa reissua sinne, sinulla ja koirilla, on vielä edessäpäin. Mutta nyt nauttikaa täysillä Pohjois-Karjalan keväästä. Mitähän kivaa te siellä vielä näettekään. Asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella,eiköhän äitisi siunaustilaisuuskin.
VastaaPoistaKyllä täällä pärjätään. Ystävät ovat tuoneet minun eteiseeni ruokaa kaupasta, kirjoja luettavaksi ja lääkkeitä apteekista. Ulkoillessani aamulla auringon noustessa unohdan kaikki ikävät koronauutiset. Kyllä niitä päivän mittaan sitten pursuaa radiosta ja telkkarista. Jokainen puhelinsoitto ja viesti läheisltä ilahduttaa. Olen itsekin soitellut yli seitsenkymppisille ystävilleni. Voi olla, että kun tilanne taas normalisoituu, poden varsinaista puheripulia.
VastaaPoista