Kolin Ukko, Akka ja Paha tarjosivat minulle kauniin läksiäislahjan: inversion kevätvalossa.
Herätys aamulla noin kello neljä. Ukolla olimme Irkun kanssa vähän ennen auringon nousua eli puolta kuutta.
Olen nähnyt Pielisen yllä sumupeiton eli inversion ennenkin. Mutta en koskaan keväällä.
Näkymä Pahlata kohti Mäkrää
Akalla
Akalta Pahalle päin
Aamuaurinko valaisi Paimenvaaran
Likolahden nuotiopaikka on jo sula. Pikkuhiljaa sumu hälveni Pieliseltä ja aurinko alkoi lämmittää. Eväät maistuivat. Koko retken ajan pidimme vähintään metrin välin ja molemmilla tietysti omat eväät. Ketään muita enmme näin aamuvarhain kohdanneet. Näin keväällä ja korona-aikaan aamuretket ovat parhaita.
Viime syksynä kokosin yhteen aiemmat inversio-retket Kolilla
Aivan mahtavat maisemat sieltä Karjalan kunnailta löytyy, jääputouksia,inversioita, vaaraa ja vettä. On varmasti ikävä näitä maisemia muuton jälkeen jonkin aikaa ennen kuin läntinen Suomi näyttää omat luontoelämyksensä.
VastaaPoistaTodellakin, kauniit jäähyväiset. Kuinka olenkaan viettänyt monta kaihoisaa hetkeä kauniiden kuviesi parissa, ovathan nuo maisemat myös minun nuoruusmaisemiani. Nykyisin asun Kymenlaaksossa, ja ihme ja kumma; kaksi jo keski-ikäistä poikaani ovat vieneet kulloisenkin tyttöystävänsä noille samoille paikoille.
VastaaPoistaAsuin myös 1960-luvulla Uudessakaupungissa reilun vuoden, maisemat ja ihmiset olivat todella erilaisia. Mutta meri, sehän on luku sinänsä, hieno ja kiehtova.
Koli ja sen maisemat nyt oikein hemmottelevat minua kuin näyttääkseen, mistä luovun.
VastaaPoista