Tarvitaan lisää vastuullisia maatiaiskissankasvattajia

Mistä ratkaisun avaimet kissapopulaatioihin ja maatiaiskissan säilyttämiseen?

Suomalainen maatiaiskissa on osa kulttuuriperintöämme. Kissojen alkukoti on Mesopotamiassa, jossa kissoja tiedetään olleen jo 5000 v eKr. Ensimmäiset kissat tulivat meille noin tuhat vuotta sitten viikinkien ja myöhemmin hansakauppiaiden matkassa. 

Vilja-aittojen kissanluukut kertovat, että kissa oli talonpojalle arvokas apulainen.

Kaikki kissarodut on jalostettu alunperin eri maiden maatiaiskissoista. Suomeen rotukissat tulivat vasta 1800-luvulla, jolloin porvaristo hankki niitä lemmikiksi. Suomen Kissaliiton rekisterissä on nykyään yli 40 kissarotua. 

Kuusiviikkoiset kissanpennut alkavat laajentaa elinpiiriä ja opetella tärkeitä taitoja.

Suurin osa suomalaisten kotikissoista on maatiaisia. Enimmäkseen kissat edelleenkin lisääntyvät perinteiseen tapaan niin,  että paikkakunnalla on muutama vapaana liikkuva kolli. Näin on muodostunut alueille tyypillisä maatiaiskissakantoja.

Kissanpentu tarvitsee emon hoivaa kolmen kuukauden ikäiseksi. 

Maatiaiskissan mainetta pilaavat kissapopulaatiot. Kissojen annetaan lisääntyä ilman kontrollia. Näin on syntynyt kodittomia, sukusiitettyjä ja sairaita kissakantoja, joita eläinsuojelijat ovat joutuneet pelastamaan. Kansalaisaloitella ”Kissakriisi hallintaan” yritetään lopettaa villien kissalaumojn syntyminen. Olen itsekin allekirjoittanut aloitteen, jossa vaaditaan, että vapaana liikkuvat kissat pitäisi olla tunnistusmerkittyjä ja leikattuja.

  

Kymmenen päivän ikäinen kissapentue. Silmät ovat juuri avautuneet. Nämä pennut kasvavat  emon ja ihmisten hyvässä hoivassa.

Sitä ennen olisi kuitenkin pelastettava maatiaiskissojen geeniaines. Jo nyt  on hyvin vaikea löytää maatiaiskissalle kollia, koska kaikki kotikissat kastroidaan yleensä alle vuoden ikäisenä. Hyvin tärkeää olisi säilyttää erisukuisia siitoskissoja ympäri Suomea. Kissojen sukutauluja väreineen ja paikkakuntatietoineen olisi kirjattava ylös. Kasvatuksen tavoitteena ei kuitenkaan rotukissojen tapaan saisi olla ahdas ulkomuoto- ja värimääritykset, vaan kannan säilyttäminen sekä ulkomuodollisesti että geneettisesti monimuotoisena.

Kuusiviikkoinen maatiaiskissanpentu Lyyti

Ulkonäöllisesti kissaroduista eurooppalainen muistuttaa eniten suomalaista maatiaiskissaa.Vuonna 2017 Suomen Kissaliitto julisti Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Suomen kansalliskissaksi eurooppalaisen. Eurooppalaisen omilla sivuilla kerrotaan, että kissarodun kasvatus aloitettiin ruotsalaisista maatiaiskissoista Ruotsissa 1940-luvulla. Suomessa eurooppalaisen kasvatus aloitettiin 1960-luvulla. Suomalaisia maatiaiskissoja on rekisteröity näyttelytulosten perusteella rotuun. Eurooppalainen on hyvin pieni kissarotu. Pentuja syntyy Suomessa alle sata vuodessa. Eurooppalainen yrittää maatiaiskissojen suosion avulla päästä kansalliskissaksi. Tosiasia kuitenkin on, että se on käyttänyt suomalaisia maatiaiskissoja vain muutaman yksilön hätävarana rodun geeniaineksen laajentamiseksi.

Suomalainen maatiaiskissa on konstailematon peruskissa, joka on luonteeltaan leikkisä ja seurallinen. Se soveltuu kotikissaksi sekä maalle että kaupunkiin. Se toimii edelleen myös hiirestäjänä  maalla taloissa, navetoissa  ja talleissa. 

Maatiaiskissan kasvatus pitää hoitaa vastuullisesti niin, että huolehditaan kissanpennuille hyvä elämä ja myös sukujen säilyminen. Tarvittaisiin yhteinen järjestö, joka tekisi töitä maatiaiskissan säilyttämiseksi ja aseman parantamiseksi. Toivoisin myös, että tutkijat kiinnostuisivat selvittämään suomalaisten maatiaiskissojen geneettistä perimää. 

Kuvissa esiintyvät pennut ovat omien kissojeni Hillan ja Liinun jälkeläisiä kolmannessa ja  neljännessä polvessa. Hienoa, että ystäväni ovat jatkaneet vastuullista kissankasvatusta. 

Blogissani aiheesta aiemmin:

Maatiaiskissan kasvatus on vaikeaa ja ristiriitaista

Suomalainen kansalliskissa, eurooppalainenko?