Mettäpirtin lomaviikot koirien kanssa sattuivat parhaaseen mahdolliseen aikaan. Luonto ja metsänväki valmistautuu syksyyn. Kevään poikaset ovat kasvaneet lähes aikuisiksi ja linnut lähdössä muuttomatkalle. Niinpä voin pitää koiria Mettäpirtin lähimaastossa vapaana. Vähän alkuun jännitti, miten ne suhtautuvat mökin ympärillä pyöriviin valkohäntäpeuroihin.
Jos koirat haistavat peurat, ne tekevät pienen pyrähdyksen haukkuen metsään, mutta palaavat nopeasti näköpiiriin.
Unna kävi hakemassa vähän evästä metsästä. Ei ole varma, tykkääkö emäntä.Välillä koirien on pakko käydä tarkastamassa ilveksen kaatama peuranraato.
Sekä koirille että minulle tekee hyvää kulkea peuranpolkuja ja poronjäkäläisiä kallioita. Sielu lepää ja jalat kuntoutuvat. Minua koko kesän vaivannut toisen jalan voimakas turvotus on lähes hävinnyt.
Tässä maisemassa tajuaa, miten luonnollisen kaunis lapinporokoira onkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti