Näytetään tekstit, joissa on tunniste #metsäloma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #metsäloma. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. syyskuuta 2021

Näkemiin Mettäpirtti

 

Kolme viikkoa metsän keskellä koirien ja kissojen kanssa oli parasta mahdollista lomaa minulle ja koirille. Välillä on hyvä vain olla ja nauttia ympärillä olevasta luonnon rauhasta. Minulla ei ollut kiire minnekään, ei mitään velvollisuuksia. Metsä ympäröi meidät lähestyvän syksyn hiljaisella haikeudella. 








Koirille loma oli täydellinen. Ne saivat kulkea mukanani vapaana lähimetsässä. Hyvin ne pitivät yhteyttä, vaikka olivatkin lumoutuneita metsän tuoksuista. Kertaakaan eivät lähteneet valkohäntäpeurojen perään. Ilmoittivat vain haukulla, kun löysivät jotain mielenkiintoista.


Unna huolehti, että oli sopivasti luomuruokaa pihassa. Se kävi hakemassa ilveksen teurastaman peuran luuston pala palalta kaluttavaksi. 



Pirtti oli lämmin ja kodikas. Myös Liinu ja Maija viihtyivät siellä. Oli ihanaa seurata, miten luottamus ja ystävyys  kissojen ja koirien välillä oli säilynyt.
 


Viimeistä päivää Mettäpirtissä juhlisti Pietan ja Valmun perheen vierailu. Lapset riemuitsivat metsästä. 






Tumppu ja Pieta


Pieta ja Mansi, parhaat kaverukset





Toivottavasti pääsemme näille poluille ensi vuonnakin!


maanantai 30. elokuuta 2021

Hengitän metsän tahtiin

Kuljeskelen metsässä aamuisin, päivällä ja illalla. Hitaat kävelyt ovat minun retriittini. 

Metsänreunassa hehkuvat pihlajanmarjat.  

Metsän sylissä mieli hiljentyy ja avautuu uudelle. Auringonvalo leikkii  kumpuilevilla sammalmättäillä,

kirkastaa punaisen kärpässienen, 


hivelee poronjäkälärinnettä, jossa pilkahtavat punaiset puolukat.  




Peuranpolku houkuttaa kulkemaan metsän sydämeen

Voin kuvitella kaatuneen kelon alta matalana äänettömästi askeltavan ilveksen ja hermostuneena pälyilevän, hypähtelevän peuran. Istun pehmälle mättäälle ja yritän hengittää metsän tahtiin. 

Aulikki Oksanen:
Villit peurat

Villit peurat eivät viihdy sylissä
Villit peurat eivät vastaa komentoihin
Villit peurat vilahtavat puitten välissä
Villit peurat pakenevat metsän pimentoihin
Vaan joskus, kun yö on lumottu, voin löytää ne edstäni
Ja äkkiä olen siunattu
Ja ne syövät kädestäni
Ja ne heristävät herkkiä korviaan sille äänelle jolla puhun
Ja ne pudottavat kultaisia sarviaan sille niitylle jossa nukun