Metsän tummuus mulle tuokaa

Tuonne taakse metsämaan sydämeni halaa. Siell´on mieli ainiaan, sinne toivon salaa.

Vaikka polku pitkä on, kivinen ja kaita, korpi kolkko valoton, ei se mitään haitaa.

Kullan muoto muistossa on tiekin hauska aivan,

Kullan ääntä kuullessa jo unhottaapi vaivan. (kansanruno)

En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, ( Eino Leino)

Kuvat Sastamalan Ekojärveltä

Näkemiin Mettäpirtti

 

Kolme viikkoa metsän keskellä koirien ja kissojen kanssa oli parasta mahdollista lomaa minulle ja koirille. Välillä on hyvä vain olla ja nauttia ympärillä olevasta luonnon rauhasta. Minulla ei ollut kiire minnekään, ei mitään velvollisuuksia. Metsä ympäröi meidät lähestyvän syksyn hiljaisella haikeudella. 

Koirille loma oli täydellinen. Ne saivat kulkea mukanani vapaana lähimetsässä. Hyvin ne pitivät yhteyttä, vaikka olivatkin lumoutuneita metsän tuoksuista. Kertaakaan eivät lähteneet valkohäntäpeurojen perään. Ilmoittivat vain haukulla, kun löysivät jotain mielenkiintoista.

Unna huolehti, että oli sopivasti luomuruokaa pihassa. Se kävi hakemassa ilveksen teurastaman peuran luuston pala palalta kaluttavaksi. 

Pirtti oli lämmin ja kodikas. Myös Liinu ja Maija viihtyivät siellä. Oli ihanaa seurata, miten luottamus ja ystävyys  kissojen ja koirien välillä oli säilynyt.

 

Viimeistä päivää Mettäpirtissä juhlisti Pietan ja Valmun perheen vierailu. Lapset riemuitsivat metsästä. 

Tumppu ja Pieta

Pieta ja Mansi, parhaat kaverukset

Toivottavasti pääsemme näille poluille ensi vuonnakin!

Luonnonkukkapäivän retki hiekkateitä pitkin

Ajelimme Vammalasta Stormin ja Lantulan kautta kohti Ekojärveä. Kapea hiekkatie kiemurteli läpi satakuntalaisen peltomaiseman. Tienpenkat alkavat olla koreimmillaan kesäkukkia. 

Ilahduttavaa oli nähdä paljon hoidettuja pihapiirejä, joissa oli jätetty elintilaa luonnonkukille. Tämän vanhan sähköttömän talon perinteisestä piha- ja hakamaisemista huolehtivat rauhalliset suomenlampaat.

Saavuimme Tiensuuhun. Siellä oli pihalla kova vilske koiranputkien seassa. 

Liinu ja Maijakin kävivät tervehtimässä, vaikka selvästi häiritsin niiden hellepäivän lekottelua.

jatkoin Tiensuun tienpäähän.

Aitan kulmalta jatkui metsäpolku  pienelle suolle.

Hirsiaitalta kääntyi kärrytie metsätorpan pihaan. 

Nyt pääsin tutustumaan pihapiiriin ja taloon. Se oli juuri sellainen kuin olin unelmoinut.

Syksyllä istuskelen talon rappusilla kahvikuppi kädessä ja lämmitän varpaitani aamuauringossa. Mitähän näenkään pihalla? Varmasti ainakin Liinu ja Maija tulevat moikkaamaan minua ja koiria.

Hyvää luonnonkukkapäivää ja sydänkesän juhlaa kaikille!