Näytetään tekstit, joissa on tunniste Porokoirakerho. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Porokoirakerho. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. huhtikuuta 2017

Paluu Sattasvaaralle eli Porokoirakerhon historiaa


Tänä vuonna on Porokoirakerhon poropaimennustapahtuma 7. -9. 4. Sodankylän Sattasvaarassa. Kaivelin vanhoja arkistoja ja löysin tekmäni kansion 19 vuoden takaisesta poropaimennuskisasta. Se oli Porokoirakerhon 4. poropaimennuskoe ja -kilpailu.Itse olen ollut mukana alusta asti eli vuodesta 1995 alkaen. Valokuvat ovat joko minun tai Veikko Liljan ottamia.
Aloituskuva saattaa porokoiraihmisistä vaikuttaa varsin tutulta. Se oli mallina Porokoirakerhon logolle, jonka tyttäreni Laura Lilja suunnitteli ja piirsi. Kuvan koira on Pilvipolun Sulevi.

Tuskinpa oltaisiin tässä ilman poromies Jaakko Palovaaraa. Kunnia hänen muistolleen. Jaakko oli narkauslainen poromies. Hän kehitteli ensimmäisen version poropaimennustestistä ja puhui koko aktiiviaikansa koiran käytön puolesta porotöissä. Hänellä oli erinomainen koiranlukutaito ja jouhevalla tyylillään Jaakko tuomaroi porokoirakisoissa aina vuoteen 2006 saakka. Hän koulutti myös muita poromiehiä tuomareiksi. Jaakko Palovaara menehtyi vakavaan sairauteen viime vuonna.

Tässä Jaakko selostaa Formans Gamon emännälle, miten poropaimennustesti etenee.

Liehkun Rahpi vuorossa. Poroaita oli Sattasvaarassa iso. Monella koiralla oli vaikeuksia saada poroja pienempään aitaukseen, joka oli ison aidan vasemmassa kulmassa. Sieltä porot piti vielä paimentaa kirnuun. Siiriltä se onnistui niin hyvin, että se pääsi seuraavan päivän kilpailuun.

Rekisteröimätön porokoira Luppo.

Kilpailun voittaja, Kalevi Lodgjen Juoksa Diskantti eli Tsahpe Raattamasta paimensi ammattilaisen ottein.

Yleisö eli mukana ja jännitti tuttujen koirien puolesta.

Iltatilaisuudessa lensi poromiesten hurtti huumori. Mukana oli paljon paikallisia poromiehiä ja kilpailuun tultiin kauempaakin.Meille etelän koiraharrstajille tilaisuuden tärkein anti oli tutustua poronhoitoon ja koiran käyttöön ennen ja nyt heidän kokemuksensa kautta. Kuvassa  poromiehet Jari Heiskari ja Alpo Laitila,

Kilpailussa koirien piti hakea koirat aidatusta metsästä. Radan oli suunnitellut paikallinen poromies Alpo Laitila.




Vasemmalta Siiri, Cikki, Milli, Tsahpe ja Täplä

Sattasvaaran  kokeessa ensimmäinen lyhytkarvainen porokoirani Cikki läpäisi kokeen. Cikki on syntynyt Kautokeinossa joulukuussa 1996 ja otettiin rotuun  kesällä 1998 Hetassa.
Cikki on kaikkien Pilvipolun lapinporokoirien kantanarttu. Se tuli minulle pikkupentuna. Poroja Cikki näki ensimmäisen kerran sitten pentuaikojen Sattasvaarassa. Se pääsi  hyvän sijoituksensa perusteella kilpailuun ja sijottui neljänneksi.
Muistan, kuinka Cikki kokeessa paimensi innosta haukkuen porot pienempään aitaukseen.  Sieltä porot lähes kaikilta koirilta kiepsahtivat takaisin isoon aitaan, koska aukko oli suuri eikä siinä ollut porttia. Cikki lähestyi poroja ja yritti saada niitä liikkeelle. Porot tuijottivat Cikkiä tiukkana rintamana. Silloin Cikki perääntyi tarkkailen poroja. Minä en huomannut mutta Cikki varmasti näki epäröinnin  poroissa ja silloin se ponkaisi eteenpäin ja painosti porot haukkumalla kirnuun. Jälkikäteen poromiehet ihmettelivät minulle, että miten se tuon osasi.
Nyt 19 vuoden jälkeen  kokeeseen osallistuu kaksi omaa kasvattiani, joissa Cikki on takana neljännessä ja viidennessä polvessa sekä sijoitusnarttuni, jonka suvusta Cikki myös löytyy. Taitaa Cikki löytyä jonkin muunkin paikalla olevan lapinporokoiran sukutaulusta.
Parin vuoden tauon jälkeen teen taas jutun Koiramme lehteen poropaimennuskisoista. Voitte lukea sen toukokuun numerosta. Ja eiköhän tännekin blogiinkin jotain tule Lapin reissusta.
Aidalla tavataan!
Porokoirakerho


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Porokisat Silmäselän aidalla

Tämän vuoden porokoiraväen suurtapahtuma poropaimennustaipumuskoe ja kisat pidettiin Poikajärven paliskunnan Silmäselän aidalla lauantaina 8. 3.
Tässä pieni kuvasikermä kisapäivästä. Lisää juttua ja kuvia tulee aikanaan Koiramme-lehteen.
Minun matkani jatkuu tänään mukavassa seurassa  täältä Rovaniemeltä kohti pohjoista. Yritän keritä laittamaan tänne blogiin juttua jatkostakin.






Kiitokset järjestäjille, Porokoirakerhon aktiiveille, poroille ja koirille!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Poroja, petoja, porokoiria ja Lapin taikaa

Maaliskuun alussa tein perinteisen matkan Lappiin poropaimennuskisoihin Savukosken Tanhuaan.
  Menomatkalla poikkesimme Kuukasjärven Juhan  luona Ranualla harjoittelemassa paimennusta.
Veeran Hukka löysi paimnnushaukun Juhan vinkkien avulla.Tanhualla se läpäisikin poropaimennuskokeen vauhdikkaasti.
Mansi oli mukana ensimmäisellä Lapin matkalla. Hieman ensin porot peloittivat ja selkäkarvat nousivat pystyyn.
 Mutta kovasti sarvipäät kiinnostivat ja varmuus lisääntyi.
Mansilla oli hyvä haukku ja saihan se porot liikkeelle. (Mansin kuvat Veera Lackman)
 Kun Ranualla oltiin, pitihän meidän käydä Ranuan eläintarhassa. Saukko tuli moikkaamaan.


 Villisiat olivat villillä päällä.

 Julkkis jääkarhunpoikanen oli jo emonsa kokoinen.
Ilves oli pulskassa kunnossa. Ja urosilves rakastunut. Sen kiimahuuto oli kova ja kiihkeä.


 Susien elekieli oli selkeää.
Vanha karhuherrakin oli jo hereillä. Varsin kevätvirkku niin kuin viereisessä aitauksessa asustava nuoriparikin.
Tanhuassa Luiro-joen varrella  leimusivat revontulet.
Manalaisen poroaidalla aitoa Lapin tunnelmaa.
Pilvipolun Ulappa eli Papu sykähdytti kauniilla paimennuksellaan, josta se sai kunniapalkinnon. Ulappa on Lauran koiran Syystyynin tytär, Pilvipolun Taiku on sen isoäiti.