Olipa kerran kissa, joka ui

On ollut ihanan lämpimiä loppukesän päiviä. Aamuisin menen usein koirien ja kissojen kanssa Kortelahden vieressä olevalle pikkusuolle. Keväällä ja kesällä yritän pitää kotieläimet poissa suolta, vaikka itse siellä mielelläni tarkkailenkin ja valokuvaan elämää lammella. Nyt linnut ovat suurimmaksi osaksi häipyneet.

Kissat seuraavat minua aamukävelyllä ihan yhtä hyvin kuin koirat. Ne esittelevät kiipeilytemppujaan ja loikkivat  suolla mättäältä mättäälle.

Nyt Liinu jostain syystä jäi porukasta ja meni sitten vahingossa lahdukan toiselle puolelle. Siellä se naukui surkeasti, että minä haluan mukaan.

Unna huuteli, että tule tänne. Kierrä saunarannan kautta!

Jos tarkkaan katsoo, Liinu näkyy vastarannalla. Välimatkaa on ehkä noin 25 metriä.

 
Minulla on suoniemen nokassa telttatuoli, jossa on mukava istuskella ja juoda aamukahvit. No Maija tietysti omi parhaan paikan.

Liinu jatkoi naukumistaan ja kapusi veteen kurkottavalle karahkalle.

Lähemmäksi ei pääse ja ups, tästähän voi tippua!

Mansi jo vähän huolestui ja katsoi minuun, että enkö aio  auttaa.

Minä vain kuvasin. Tilanne alkoi vaikuttaa kiinnostavalta ...

Liinan oksa taipui veteen...

Pelastusjoukot paikalla vastaanottamassa  urheaa uimaria.

Liinu hieman polleena.

Kolmen kansallispuiston kierros Pikku-Pietan kanssa

Teimme Pietan ja Pietan äitien Lauran ja Pauliinan kanssa caravaanarimatkan pohjoiseen. Puolitoistavuotias Pieta oli matkan ilopilleri. Lapsen matkassa luonnosta nauttii aidosti innostuen ja ihmetellen.

Pyhän Isokuru on sopiva retkikohde pienen lapsen kanssa.

Pitkät portaat alas kuruun Pieta halusi kävellä itse.

Alkumatkalla on leveät pitkospuut. Sitten matka muuttuu vaativammaksi.

Kuukkeli tuli tervehtimään Pietaa.

Pyhä-Luoston kansallispuiston vanhoissa metsissä näkyi jo maaruskaa.

Vietimme pari yötä kodikkaassa Lomakoti Korkalossa Kemijoen rannalla Pyhän kupeessa. Täällä valokuvaaja viihtyi joen aamusumuissa ja iltavalossa.

Taloa vastapäässä saaressa oli lehmäkarja laiduntamassa ja hoitamassa maisemaa. Porot laidunsivat rantapellolla.

Kiutaköngäs Oulangan kansallispuistossa on myös sopivan pituinen retkikohde pienen lapsen kanssa. Kun pieni askel ei oikein riittänyt, neuvokas Pieta lainasi mummin kävelykeppiä.

Sadesäästäkin voi ottaa ilon irti.

Sitten Konttaiselle Rukan lähelle tapaamaan kuukkeleita

Talvisin kuukkelit käyvät nappaamassa pähkinöitä kädestä. Kesällä ne ovat ujompia.

Pieta tarjoili pähkinöitä ja tulivathan ne kuukkelit maistamaan.

Kävimme Pietan kanssa myös kolmessa luontokeskuksessa: Pyhällä Naavassa, Oulangan luontokeskuksessa ja Hossan uudessa luontokeskuksessa, josta kuva. Kaikissa oli lapsille mukavaa puuhaa, ja ravintoloiden ruokatarjoilukin oli hyvä. Oulangalla tie kyllä oli surkea, mutta onneksi vain tilapäisesti, koska uusi tie on valmistumassa.
Kiitokset Lauralle, Pietalle ja Pauliinalle sekä koirakavereille Nutulle ja Tumpulle ikimuistoisesta reissusta!

Pieta vaikuttui Hiljaisesta kansasta, erityisesti hatuista ( kuva Laura Lilja)