keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

Reposaaren jännittävä kevätluonto

Tänä keväänä minulla on taas ollut mahdollista seurata kevään tuloa ja lintujen kevätmuuttoa Reposaaressa. Räpsöö tarjoilee värikkäitä luontoelämyksia.


Merilokki


Naurulokki

Ensimmäisenä muuttolinnuista tulevat lokit. Kalalokkeja, merilokkeja, harmaalokkeja, naurulokkeja, pikkulokkeja ja selkälokkeja. Lokit ovat minulle edelleenkin vaikeita tunnistaa. Siksipä kuuntelenkin tätä tehdessäni toisella korvalla radion luontoiltaa, jossa on tänään aiheena lokit. 


Merimetsot saapuvat komeasti suurina parvina.



Riviin järjesty!


Isokoskelot hajoittavat pakan.




Harmaahaikarat viihtyvät maaliskuussa jään reunalla.





Merihanhet tuovat mieleeni lempikirjani Selma Lagerlöfin Nils Holgerssonin.



 
Smirre-kettukin saapui paikalle.



Meriharakka muutti Räpsööseen huhtikuun puolessa välissä.


Huhtikuun puolenvälin jälkeen Junnilanlammelle ilmestyi värikäs yllätys, kun kaksi mandariinisorsakoirasta saapui vierailulle. Viiime kesänä täällä viihtyi kolme sorsaa. Lieneekö tämä samaa porukkaa? Toivottavasti lintubongarit ja kuvaajat kunnioittavat lintujen ja Junnilan rauhaa. 




Takarannan metsikössä tulee usein tunne, että joku tuijottaa.



Kaksivuotiaasta lapsenlapsestani Valmusta metsäkauris on pelottava. Jotain aavemaistahan tässä aamuisessa kohtaamisessa on. 






Rantakäärme oli entisaikojen maatilojen elättikäärmeenä, joka saalisti jyrsijöitä. Muinaiset suomalaiset arvostivat käärmeitä elämänpiirissään eläen sovussa rinnakkain niiden kanssa. Rantakäärmettä ei ole nykypäivänäkään mitään syytä pelätä, saati inhota. Rantakäärme ei voi vahingoittaa ihmistä – päinvastoin ihminen on sen pahin uhka. Räpsöössä niitä on vielä runsaasti.  



perjantai 7. huhtikuuta 2023

Villainen ja värikäs pääsiäisretki Turkuun

Pääsiäinen ilman kanoja ja lampaita tuntuu jotenkin vajaalta. Niinpä suuntasimmekin Minnan ja Irenen kanssa auton kohti Turkua ja Paimiota.  Päivän teeemaan sopi hyvin myös Alvar Aalto ja Paimion parantola sekä Miina Äkkijyrkkä, kyytöt ja taidenäyttelyn avajaiset Turussa Aura-galleriassa. 


Kunnostettu upea Paimion parantola täyttää tänä vuonna 90 v. Alvar Aallon arkkitehtuuri on aikanaan keuhkotautiparantolaksi suunnitellussa sairaalassa valon juhlaa.  


Kävimme syömässä luonasravintola Toivossa. Vailtettavasti emme päässeet yläkerroksiin, koska torstaina ei ollut opastettuja kierroksia. 



Parin kilometrin päässä parantalosta löysimme neulojan paratiisin, pienen käsityökaupan Vuonuen. Se on erikoistunut suomalaiseen villaan. Olin itsekin tilannut sieltä  nettikaupasta lankoja villapaitoihin. 


Piia Aaltonen on kehitellyt myös kierrätysvillalankoja, joissa on 30 % Suomessa kierrätettyä villaa ja loput suomalaista villaa. Kierrätyslankoja saa jatkossa myös värjättyinä. 


Tämän villatakini pääväri on Vuonuen Manta villalankaaja malli Neulotusta Kalevalasta. Tuttavalliset kainuunharmaskaritsat tulivat tervehtimään ja nauttivat rapsutuksista. 



Maatiaiskanat, piikkiönkantaa loivat värikästä pääsiäistunnelmaa. 



Uusia munijoita on kasvamassa.



Lopullinen päämäärämme oli Turussa Aura-galleria, jossa avattiin Miina Äkkijyrkän näyttely. Näyttelyssä oli Miinalta tuoreita lehmäkuvia ja tarinallisia elämänkertapiirroksia. Onnittelut Miina upeista töistä! 









torstai 6. huhtikuuta 2023

Poropaimennusta Aalistunturin juurella

Porokoirien työskentely ihmisen apuna poropaimennuksessa on sykähdyttävää yhteistyötä ihmisen, eläinten ja luonnon välillä. 


Minulle porokoiraharrastus on antanut paljon. Se on vienyt minut Lappiin tuntureille ja poroaidoille. On  ollut palkitsevaa nähdä, miten nuori poronhoitajasukupolvi on taas innostunut käyttämään koiraa  apunaan ja kaverinaan poronhoidossa. Pääsin kuvaamaan kevään päätapahtumaa Porokoirakerhon poropaimennuskisaa Tornionjokilaaksoon Kolariin. Ajelimme kapeaa hyvin aurattua metsätietä 13 km Karkulaisen aidalle, joka sijaitsee Aalistunturin lähellä. Komeat porot, naavaiset havumetsät ja kevään valo saivat kamerani laulamaan. 




Pilvipolun Velho-Tilko, katseessa tunturien poropaimenten viisaus paimensi poroja mallikkaasti sijoittuen 13/24.




Pakkaslaulun Tervastuli eli Ukko . Ukko oli 11/24.


Kokenut viime vuoden voittaja Suopunkitytön Pihkassa Poroon lähdössä innolla töihin . Rico toimi nollakoirana.




Pilvipolun Neakkel-Ránne tuli kilpailussa loistavasti kolmanneksi. Ránne on Maijan luottokoira Kuivasalmen paliskunnassa. 




 
Cierggis tuli Ruotsin puolelta kilpailemaan. Sijottui 9/24. Kaikkiaan työkoiria oli 16 eri puolilta poronhoitoaluetta. 


Kilpailun voitti Kiri eli Suopunkitytön Tossalooki ohjaajana Petteri Morottaja Muddusjärven paliskunnasta.



Kiitokset Kolarin paliskunta, porot ja Porokoirakerho!