Pilvisen talven valoilmiöitä Kolilla

Olemme saaneet kokea kaamosaikaa myös Keski- ja  Etelä-Suomessa. Joulu-helmikuun välillä aurinko on monilla paikkakunnilla paistanut alle 20 tuntia. Kuluneena talvena tämä näky on ollut harvinainen Kolillakin. Tammikuun viides oli niitä epätavallisa aurinkoisia aamuja.

Harmaasävyinen maisema on tältä  talvelta tutumpi. Omalla tavallaan rauhoittava ja kaunis.

Helmikuun kahdeskymmenes päivä oli luvattu aurinkoista, niinpä kiirehdin tervehtimään kultapalloa Kolin huipulle. Aurinko nousi puoli kahdeksan maissa. Huipulla oli muitakin aurongonpalvojia.

Aurinko säteili ja loihti meille vielä halonkin iloksemme.

Pian taas pilvet peittivät auringon,

Mutta kevättä kohti ollaan menossa ja aurinko paistaa vaikka pilven raosta.

Mikä nautinto olikaan hurutella potkukelkalla Akalta alas Kolin kylälle  ja sieltä edelleen Ala-Majan kautta Loma-Kolille. Uusi potkukelkka hankijalaksin pelittää pehmeämmälläkin polulla ja hiekotetuilla teilläkään se ei jumita pahasti.

Paanajärven kuu

Yksi haaveeni toteutui, kun pääsin talviselle matkalle Paanajärven kansallispuistoon Venäjälle.
Matka alkoi sisaruspuistosta Oulangalta, jossa osallistuin valokuvasymposiumiin.

Kitkajoen Käylän koski aamupakkasessa. Nämäkin hyiset kuohut virtaavat kohti Paanajärveä yhtyen ensin Oulankajokeen. Syvästä ja kapeasta Paanajärvestä vedet jatkavat Olangajokea pitkin Kivakkakosken kautta suureen Pääjärveen.

Käylällä pääsee takuuvarmasti kuvaamaan koskikaroja.

Ensimmäinen kuvauspäivä oli aurinkoinen. Kävin kameran kanssa päiväkävelyllä Riisitunturin kansallispuistossa.
Sunnuntaiaamuna pikkubussiin pakkautui kahdeksan ihmistä kameroineen, lumikenkineen ja toppavaatteineen. Rajan ylitettyämme noin parinkymmenen kilometrin jälkeen pysähdyimme Suvannon kylään.

Kylässä asuu talvisin vain Topi ja Mari. Topi tekee pärekoreja. Kuvassa Topin poika.

Pärekorit kainalossa jatkoimme matkaa Pääjärvelle ja sieltä edelleen kohti Paanajärveä.

Paanajärven kuu loisti Olangajoen yllä. Mökkimme sijaitsi sillan korvassa.

Maanantaina kuvasimme jäiden kahlitsemaa Kivakkakoskea, taustalla Kivakka-tunturi.

 Pohjantikka naputteli petäjänrunkoa kämpän lähellä.

Iltapäivällä huristelimme moottorikelkoilla Paanajärvelle. Jäälle oli noussut vettä, joten emme päässeet Ruskeakallioille emmekä Mäntykoskelle.

Tiistaipäivä oli omistettu Kivakkatunturille.

Kivakan huipulla. Kuvan otti Pike.

Viimeinen ilta kuunvalossa Olangajoella. Kiitokset Paavolle. Nyt yökuvat onnistuvat! Kiitokset Oivalle matkan jouhevasta ja turvallisesta sujumisesta. Kiitokset mukavalle matkaseuralle. Jo Paanajärven kansallispuiston rajalla aloimme suunnitella uutta matkaa . 

Tämä oli jo kolmas matkani näihin maisemiin

http://suakkuna.blogspot.fi/2012/12/kohtuuvaeltajat-karjalan-laulumailla.html

Haluan palata tänne vielä ruskanloisteeseen ja kevään rajujen tulvien ja herkän vihreyden aikaan.  Tavataan Paanajärvellä.

 Tervetuloa Kolin Seuraintalon Baariin katselemaan Paanajärven ja Vienan kuvia  su 24. 2. klo 16.

Pilvipolun Silva

Kun Silvan iloinen katse tummeni ja askel alkoi painaa, oli aika päästää uskollinen ystävä lepoon.

Silvalta leikattiin nisäkasvaimet kolme vuotta sitten. Leikkauksesta toipuminen oli kivuliasta, mutta Silva palautui ennalleen. Viime syksynä eläinlääkärillä todettiin pieniä nisäkasvaimia, mutta eläinlääkäri arveli, että ne tuskin vielä haittaavat. Joulun jälkeen Silvalla alkoi selvä alamäki. Peräsuolen toiminnassa oli suuria ongelmia ja kakat tulivat minne sattui. Päätin, että kohta neljätoistavuotiasta koiraa ei enää kiusata uusilla tutkimuksilla ja hoitotoimenpiteillä, jotka stressasivat sitä suuresti.

Silva Pilvilampaiden rappusilla emänsä Cikin ja poikansa Pilvipolun Metsänpojan eli Aihkin kanssa.

Pilvipolun Silva syntyi vuosituhannen vaihteessa Kontiolahden Pyytivaaralla Pilvilampaat-tilalla.  kautokeinolaisen rotuunotetun Cikin ensimmäiseen rekisteröityyn pentueeseen Sen sisko Siri kuoli yhdeksänviikkoisena kyyn pistoon. Toinen sisko Sara eli Ralli kuoli noin vuosi sitten. Se toimi pelastuskoirana.

Silva oli pienestä pitäen loistelias koira. Se liikkui kauniisti, seisoi uljaasti ja sillä oli kaunis ilme. Luonteeltaan se oli utelias, kiihkeä ja sinnikäs.Se suoritti porpaimennuskokeen kymmenkuisena ja palkittiin. Luonnetestistä se läpäisi 142 pisteellä. Kesällä 2001 Silvalle sattui kiima juhannuksen tienoille. Läksimme sulhastelemaan Muonioon Lukan luokse. Samalla käytin Silvan näyttelyssä Rovaniemellä ja Ruotsissa. Juhannusmorsian nappasi heti sertit. Silvasta tuli Suomen ja Ruotsin muotovalio vähän niin kuin vahingossa. 

Silvassa on 75 prosenttia rotuunotettuja. Cikin lisäksi isän Torstin emä Eppu on rotuunotettu. Silvalla on kaksi rekisteröityä pentuetta, Lukan ja Nequam Rennyn kanssa ja yksi rekisteröimätön geeenienpelastuspentue Aila Korhosen viimeisen kasvatin Nikun kanssa. Silvan suku on jatkunut jo 4-5 polvea.Kasvattaminen on tasapainoilua hyvien ja huonojen ominaisuuksien kanssa. Silvan yksi tytär lopetettiin epilepsian takia, mutta muita tapauksia ei ole myöhemmin tullut. Yhdellä jälkeläisellä oli myöhemmällä iällä diabetes. Silva kantaa jälkeläisten perusteella pompentaudin sairausgeeniä. Onneksi tauti on lapinporokoirissa harvinainen eikä sairaustapauksia ole ollut. Mutta toivon, että kaikki kasvattieni jälkeläiset geenitestattaisiin ennen kuin niitä käytetään siitokseen.Viimeisenä palvelunaan lapinporokoirarodulle Silva luovutti verta Hannes Lohen tutkimusryhmälle.

Jälkeläisnäytön perusteella uskallan sanoa, että Silva on tuonut rotuun uutta geeniainesta, toimeliasta reipasta luonnetta ja poropaimennusominaisuuksia.

Olen onnellinen, että olen saanut omistaa sellaisen koiran kuin Silva. Olemme yhdessä jakaneet niin monet kokemukset ja elämykset.

Itälässä Kuhmon Saunajärvellä

Sinisessä tuvassa Lieksan Sokojärvellä

 Parhaan ystävän Tsahpin kanssa.

 Neljä onnellista vuotta Kolin Kortelahdessa kanojen, kissojen ja koirien kanssa.

 Loppuun asti Silva säilytti asemansa lauman kunnioitettuna johtajana. Mansillekin se kerkisi opettaa vanhan koiran kunniottamista.

Pipari on elänyt nöyränä ystävänä Silvan rinnalla. Nyt Silva  on luovuttanut sille vanhimman koiran roolin.

Hyvästi Silva, Pilvipolun ja metsien kuningatar. Minulle jää muistot ja kuvat, joiden myötä palaan yhteisiin onnehetkiin.
Tiedän, että moni koiranomistaja, jolla on Silvan jälkeläisiä, vuodattaa kyyneleitä tätä lukiessaan niin kuin minä kirjoittaessani. Silvaa voi moni kiittää elämänsä koirasta.
Silvan tuhkat levitetään Käränkän rinteen vanhojen puiden juurelle.

 Näissä maisemissa Silva kulkee mukanani muistoissani.

Mummolan maatiaiset Seitsemisen luontokeskuksessa

Maaliskuun loppuun asti voit käydä tutustumassa maatiaskotieläimiin Sietsemisen luontokeskuksessa Ylöjärvellä.

Seitsemisen kansallispuisto sijaitseen Kurun ja Parkanon välissä.

Luontokeskus avoinna ke-su klo 10-16

 Luontokeskuksessa on viihtyisä kahvio.

Pysyvä näyttely kertoo mielenkiintoisesti ja havainnollisesti ympäristön luonnosta.

 Johannekselle kiitokset näyttelyn pystyttämisavusta.

Avajaisiin lauantaina 12. 1. saapui vieraita Pohjanmaalta, Porista, Ruovedeltä, Tampereelta ja sen lähiympäristöstä.

Petrus löysin Mummolan maatiaisista monta tuttua eläintä.

Kiitos kaikki ihanat ihmiset! Teitte päiväsäni unohtumattoman.

Infopöydällä kainuunharmaan talja ja tietoa maatiaisista, maatiaismatkalaukussa Arja Leppäsen huovuttamat kotieläimet.

Näyttelystä siirryttiin auditorioon, jossa esitettiin 19 minuuttia kestävä multimediaesitykseni Luona vanhan veräjän, johon musiikin on tehnyt lauluyhtye Tarukki. Seitsemisen vierailijoilla on mahdollisuus nähdä multimedia pyynnöstä.

 Avajaisten lopuksi keitettiin ulkotakassa nokipannukahvit ja käristettiin erilaisia makkaroita.

 Tervetuloa Seisemisiin tapaamaan Mummolan maatiaisia!

Tässä muutaman kuvapoiminta multimedian noin 200 kuvasta. Tarukki on tehnyt esitykseen loistavan äänimaailman eläinten omien äänien ja musiikin avulla niin, että multimedian sopii myös näkövammaisille

Kuvia suomenhevosista mehiläisiin

 Vuohista poroihin

 ja koirien yli lentäviin kissoihin.

 Kuvausretkillä olen päässyt Suomen kauneimmille seuduille

Ja saanut tutustua ihaniin maatiaisihmisiin sekä heidän maatiloihinsa ja perheisiinsä.

Toiveeni on, että maatiaiseni saisivat matkata ympäri Suomea Kolin ja Seitsemisen lisäksi, jossa ne ovat nyt ilahduttaneet ihmisiä. Erityisesti haluaisin näyttää niitä pohjoisessa, koska porot, porokoirat ja lapinlehmät esiintyvät multimediassa päärooleissa.

Valokuvanäyttelyäni ja multimediaa voi tiedustella suoraan minulta.
Iloisin maatiaisterveisin
Kirsti
Yhteystietoni
Puh. 0400-725427
s-posti: kirsti.hassinen (at) suakkuna.net