Kameran ja koirien avulla kuntoon

Kun tulin 10 vuotta sitten Kortelahteen, olin elämäni kunnossa. Tein viikon vaelluksia tunturiin: Kalottreitille, Parakselle, Pältsalle ja Saariselälle. No, ikää on tullut 10 vuotta lisää,  mutta ei se ole ollut syy kuntoni huonontumiseen.  Neljän vuoden tiivis kirjojenkirjoitusvaihe ja viimeisen kirjan kirjoittamisen ja julkaisun yhteydessä koetut raskaat pettymykset masensivat. Kirjasta tuli kyllä hyvä, mutta itse maksoin kalliin hinnan.
Silloin ennen valmensin itseni vaelluskuntoon Kolin vaaroilla. Kuljin painava kamerareppu selässä ylös Rintasenvaaralle, Käränkälle ja  Mäkrälle. Viime vuosina olen monta kertaa jättänyt lähtemättä kuvausretkelle, kun tuntuu, etten jaksa. Liikkeelle lähtö on vaikeaa ja aina löytyy tekosyitä jäädä keinustuoliin telkkarin ääreen. Koiria voi juoksuttaa omassa pihassa ja viereisellä suolla.

Tämän vuoden loppukesä on ollut erilainen. Reuma oli huomaamatta päässyt aika pahaksi. Jotenkin sitä vain oli alistunut tilanteeseen eikä tajunnut, miten paljon reuma jo vaikeutti elämää.  Jalat turposivat niin, ettei kengät meinanneet mahtua jalkaan. Ajattelin, että  vaivat lisääntyvät ikääntymisen myötä. Lopulta menin reumalääkärille ja nyt olen saanut biologisen lääkkeen ja muutenkin lääkitystä vähän muutettiin. Lääkkeet auttoivt oikeastaan välittömästi. Kengät, jotka olin hylännyt liian ahtaina, sopivat taas hyvin. Tarpeellinen muistutus siitä, että pitää hoitaa itseään.
Mietin, mitkä ovat minun rakkaimpia harrastuksiani. Valokuvaaminen ja koirat. Päätin aloittaa kuntokuurin teemalla: kameran ja koirien kanssa kuntoon. Tavoitteena on tämän syksyn aikana käydä kaikilla Kolin vaaroilla. Julkaisen retkikertomukseni täällä blogissa. Samalla lukijani saavat vinkkejä Kolin poluista, jotka vievät Kolin vaaroille. Korkeita vaaroja on yli kymmenen riippuen rajauksesta ja laskutavasta. Otan siis tavoitteekseni kymmenen Kolin vaaran valloitus.

Ensimmäisenä minä ja lapinporokoirani Mansi ja Unna valloitimme Käräjäkallion Rintasenvaaralla. Sieltä avutuu jylhä näkymä  alas Rintastenlampeen  ja kauempana siintää Höytiäinen.

Yksi Kolin suosikkipuistani on Rintasenvaaran vanha kelo, joka pysyy ylväästi pystyssä harmaa kuori lintujen ja hyönteisten tatuoimana.

Rintasenvaaralle pääsee parhaiten Loma-Kolin entisten laskettelurinteiden kautta. Pohjoispäästä rinteen alaosasta menee nykyisin pyöräreitti kohti pohjoista  ensin rinteen suunnassa. Kun pyöräreitti kaartuu selvästi alaspäin oikealle noin puolen kilometrin jälkeen, jatketaan suoraan pienempää polkua ehkä noin 500-600m, kunnes saavutaan yllä olevan kuvan kohtaan. Vähän ennen sitä on polulle kaatunut useampi puu, joiden yli joutuu loikkimaan tai kiertämään. Punaisen puuristin jälkeen lähtee  melko huomaamaton polku Käräjäkalliolle oikealle, sinne ei ole matkaa kuin reilut sata metriä. Kärjäkallio on luonnonsuojelualuetta.

Pari päivää myöhemmin otin aamuvarhain kohteeksi Rintasenvaaran eteläpään. Kun kiipeää riittävän pitkälle  entisen laskettelurinteen aukkoa, avautuu vaikuttavat näkymät kohti Kolin päähuippuja. Oikealle Käränkävaara ja kauempana Ukko, Akka ja Mäkrä.

Pielisen saarijonot näkyvät myös hyvin.

Laskettelurinneaukkojen välissä on salaperäistä , koskematonta metsää.

Kulkeminen ylhäällä on helppoa . Vaivattomimmim ylös pääsee nousemalla  Loma-Kolilta Kortelahden-tietä ylös kunnes oikealla tulee pieni levennys ja siitä lähtee kärrytie ylös. Kävellen voi kulke myös Kortelahdentien  oikealla puolella olevaa latupohjaa, joka on nykyisin myös maastopyöräreitti.

Käränkä on minun kotivaarani. Sitä katselen  kodin ikkunoista, pihalta ja Käränkälammen suolta. Pitkä objektiivini yltää Käränkän hienolle näköalakalliolle.

Käränkälle on nyt raivattu helposti kuljettavat reitit Vaarojen Mtb-pyöräilytapahtuman ansiosta. Käränkälle pääsee vaaran molemmista päistä. Pohjoispäästä noustaan ylös Kortelahti-tietä samaa reitttiä kuin Rintsenvaarallekin. Ylhäällä vain käännytään vasemmalle. Reitti ylös lähtee nousemaan melko läheltä tietä.

Nousin polkua ylös aamuauringon kullatessa maiseman ja koirien turkin.

Ylhäällä näköalapaikalla koirat kuuntelevat, kun Sulevi-kukko kiekuu pihassa.

Kuntoni ei vielä ollut niin hyvä, että olisin kulkenut yli koko Käränkävaaran. Normaalikuntoiselle se ei ole matka eikä mikään, noin 3- 4km mukavaa polkua. Koko ympyräreitti Kortelahdesta  6 km.  Toivottavasti kohta voin toteuttaa sen.