Hilla syntyi kesällä 2009 Polvijärvellä. Olin muuttanut keväälllä Kolin Kortelahteen ja haaveillut punaisesta tyttökissasta.
Tyttökissa sai nimekseen Hilla Ilona. Ja ilona Hilla todellakin on ollut kaikki nämä vuodet. Hilla oli kaunis, leikkisä, hellä, erinomainen emo ja koirien paras kaveri.
Hilla sai kolmet pennut. Se on ollut kantaemona pienimuotoiselle, vastuulliselle maatiaiskissakasvatukselle. Ensimmäisestä pentueesta jätin itselleni Liinun (täyttää kohta 8v) ja myöhemmin vielä Liinun tytär Maija (4v) jäi minulle. Hillan jälkeläisä on monessa perheessä rakastettuna lemmikkinä ja muutama on jatkanut myös sukua.
Hilla oli apuna myös Pilvipolun lapinporokoirien kasvatuksessa opettamalla pentuja suhtautumaan oikein kissoihin.
Hilla oli erinomainen valokuvamalli ja esimerkiksi kissakirjan kuvien päätähti. Hillasta ja sen pennuista on tehty myös suosittu Paperisilppurin korttisarja.
Tässä vielä kaikki yhdessä heinäkuun lopussa. Tyttärentytär Maija, tytär Liinu ja Hilla.
Viimeinen kuva, jonka Hillasta löysin. Se tuli aina mielellään mukaan, kun kuvasin kotieläimiä.
Hilla katosi vajaa viikko sitten. Se ei yleensä liikkunut kaukana omalta pihalta. Ilmoittelin katoamisesta facebookin kautta. Koirien kanssa kiersimme lähitienoota. Eilen sain puhelinsoiton: sienestäjä oli todennäköisesti löytänyt Hillan metsästä rantasaunan läheltä naapurin puoleiselta kalliolta.
Hautasin Hillan lempimaisemaani sydänkoivun juurelle. Hillan kuolinpaikka on tästä reilun sadan metrin päässä.
Maisema kuvattu viime lokakuussa pakkasyön jälkeen.
Hillaa oli purtu kuolettavasti kaulaan ja se oli ollut kuolleena jo monta päivää. Luulen, että ilves on käynyt Hillan kimppuun. En syytä ilvestä. Itseäni voin syyttää. Yleensä kissani nukkuvat yöt sisällä. Nyt kuitenkin alkukesän koiranpennut sotkivat normaalirytmin. Kissat halusivat nukkua omassa rauhassa kuistuilla. Kuistilta pääsi vajan kautta pihalle ja niin ne ryhtyivät saalistamaan yöllä. Tarkoitus oli palauttaa vanha rytmi, mutta eihän se helppoa ole.
Luulen, että Liinu ja Maija tietävät, että Hilla on siirtynyt tuonilmaisiin, mitä se sitten kissalla tarkoittaneekin.
Voi ei, surullinen uutinen, olen seurannut Hillan elämää blogistasi koko ajan. Hyvä puoli kuitenkin että löytyi ja sait haudata hänet rakkaaseen kotipihaan. Hillalla oli oikein "kissanpäivät " hyvässä hoivassa ja ihanassa ympäristössä.
VastaaPoistaOsanottoni. Ja hyvä kun löytyi, meiltä katosi kissa todennäköisesti juuri ilveksen viemänä 11 vuotta sitten ja vieläkin mietin mitä sille tapahtui. Nyt täällä ei ole ollut muutamaan vuoteen ilvestä, kettuja ja supeja on mutta niistä en osaa olla huolissani.
VastaaPoistaKauniit muistot Hillasta. Saitte olla Hillan kanssa yhdessä oloissaaikana. Kauniit kuvat ja kertomusta, ihastuin.
VastaaPoistaVoi, miten surullista, on luopua rakkaista eläimistäkin. Jäljelle jää paljon ihania muistoja. Kaikella on aikansa.
VastaaPoista