Täältä Kolin Kortelahdesta kaikki lähti. Lapinporokoirat muuttivat mukanani, sitten tulivat maatiaiskissat, horniolaiset maatiaiskanat, lampaat, vuohet...koko Kortelahden sopuisa väki ja minun ihanat valokuvamallini.
On aika järjestää pienet blogijuhlat! Maatiaismuori-sivuillani on käynyt yli miljoona vierailijaa! Tarkaan ottaen tänään 1003400. Aloitin blogin kirjoittamisen vuonna 2012. Tiedän, että minulla on paljon uskollisia seuraajia vuosien takaa. Nyt kun sivujen päivitys on harventunut, päivittäisiä käyntejä on vähemmän. Mutta välillä joku sivu leviää ja käviväjämäärä ryöpsäshtää. Vaikuttaa siltä, että lukijoita riittää edelleenkin. Yritän pitää sivut toiminnassa ja selkeyttää niitä niin, että aiheet löytyvät paremmin. On mukava huomata, että olen saanut levitettyä tietoa maatiaiskotieläimistä, porokoirista, kohtuullisesta elämäntavasta ja Suomen uhanalaisesta luonnosta. Sehän on ollut blogin perustamisajatus.
Etsin vuoden 2012 muistilevyn ja poimin sieltä suosikkikuviani. Blogin tilastoista tarkastelin luetuimpia juttujani vuosien varrelta. Laitan tähän linkkejä eri aiheisiin.
Kortelahti ja Käränkä vaaroineen ja lampineen oli satumaailmani, joka teki minusta valokuvaajan.
Olen iloinen, että tänä vuonna kymmenen suosituimman blogitekstin joukkoon on noussut Rintasenvaarasta kertova huolestunut kirjoitukseni Rintasenvaara, Kolin viimeinen huippu vaarassa . Kansallismaisema on edelleenkin vaarassa mahtipontisten, luonnosta piittaamattomien matkailusuunnitelmien vuoksi.
Ylivoimaisesti suosituin juttuni on Villavuosi , jonka kirjoitin pari vuotta sitten. Samasta aiheesta on tuore juttu Metsäneuleet . Tämä kertoo neulomisen ja myös suomalaisen villan suosion kasvusta. Mistä olen kovasti mielissäni.
Kissojeni kantaäiti Hilla
Minulla ei ole kissavideoita mutta kyllä kissakuvatkin vetävät. Kissapäivityksiä on useampiakin kymmenenkärjessä listalla. Juttujeni motiivina ei ole ollut pelkkä suloisuus, vaan olen aina yrittänyt tehdä tunnetuksi suomalaista maatiaiskissaa ja parantaa sen asemaa kissamaailmassa. Suloinen värioppi ja Maatiaiskissan kasvatus on vaikeaa ja ristiriitaista
Suomenhevosorimme Pilven Poika eli Pipo on elävää historiaa Pilveen Poika elää muistoissa ja jälkeläisissä . Sillä on maineikkaita, menestyneitä jälkeläisiä, joista kerron myös sivuillani Varsaretki
Suomenhevosista on useita postauksia vuosien varrelta. Suosituin Mitä olisi Suomi ilman suomenhevosta
Porokoirista ja omista kasvateistani Pilvipolun koirista on tietysti paljon kirjoituksia. Yksi koirankasvatukseni tärkeä saavutus oli, kun Mansi ja Eemeli on hyväksytty lapinporokoirarotuun . Suosituimpia ovat porokoirien viitoittamat matkakuvaukset Saamenmaalle. Niistä omaan kasvatustoimintaan vaikutti eniten reissu, jolla löysin viimeisen siitosnarttuni Unnan Näkkälän maatiaiskantaiset porokoirat ja monista ystäväni Tiina Kuosmasen kanssa tehdyistä matkoista unohtumattomin Raittijärvi, saamelaiskylä Käsivarren suurtuntureillasivarren tunturi
Paljon luettu on myös kirjoitukseni suomenpystykorvasta Pikinokka, punaturkki, aito suomalainen
Rosvopaistista haaveilevat ovat löytäneet ohjeeni Rosvopaisti lampaasta, parasta hidasta ruokaa
Vietän itsekin usein haikeita hetkiä muistellen Tyyne kananen in memoriam
Reposaaren vuosien kirjoitukset eivät nousseet kymmenenkärkeen joukkoon, mutta monia satoja lukijoita niilläkin on ollut. Eniten ensimmäisen vuoden postauksellani Iha outoi ihmisii ja tapoja Räpsööstä
Kiitokset kaikille seuraajilleni. Näillä näkymin mieronkiertäjä jatkaa seikkailujaan ja kamerakin pysyy vielä kädessä. Kuviani löytyy nimelläni instagramissa ja facebookista. Kirjoituksiani blogin lisäksi Koiramme-lehdessä ja Kodin Pellervon kolumnistina. Pysykäähän messissä!
