Miten täällä Räpsöössä on pärjättty kesä kuumuudessa?
Tämä hämmentävä kesä on nyt puolessa välissä, jos kesäkuukausiksi lasketaan kesä-, heinä- ja elokuu. Ensin oli ihanaa, kun aurinko helli ja lämpöä riitti. Helleaalto alkoi ja toukokuun puolella. Juhannuksen jälkeen ensin kummasteltiin sitten kauhisteltiin. Eikö tämä paahde ollenkaan lopu! Pelolla seurattiin Kanadan tappavaa helleaaltoa. Jos tästä pitäisi jotain hyötyä etsiä, niin toivottavasti maapallon pelastamista jarruttavat ilmastoskeptikot ovat hiljenneet ja harvenneet. Ymmärrän ja annan tukeni nuorille, elokapinallisille ja muille, jotka vaativat päättäväisiä, nopeita toimia.
Itselläni ei ole ollut hätää Toivolan keltaisessa talossa paitsi tämä maailman murhe. Reposaaressa meren äärellä eivät lämpötilat ole kohonneet kolmeenkymmeneen ja aina tulee hieman. Pahimman kuumuuden aikaan olen voinut hyödyntää ilmalämpöpumppua.
Yleensä kuitenkin on riittänyt luonnollinen läpiveto talossa niin, että ovet parvekkeelle ja pihalle ovat auki. Täällä ei onneksi ole hyttysiä kiusana.
Virkistävä poikkeus kesäpäivissä
Koirien kanssa olemme käyneet lenkillä aamuvarhain. Olemme seurailleet rantojen lintumaailmaa ja yrittäneet opetella ohittamaan metsäkauriit rauhallisesti.
Yhden korttelin päässä kodistani oleva uimalaituri Satamarannassa on ollut kuumien päivien pelastus. Olen käynyt uimassa joka aamu ja joskus myös iltaisin. Meri on hellinyt eikä täällä ole onneksi näkynyt sinilevää.
Välistä mietin, että jos Suomi on maailman onnellisin maa, niin onko Reposaari maailman onnellisin saari.
Reposaaren pihat avutuvat taas tänä kesänä 1. 8. kaikille kiinnostuneille. Edellisenä päivänä 31. 7. on Reposaaripäivät. Tervetuloa kylään!
Minulla on valokuvanäyttely "Maatiaiset maisemassa" Reposaari-talolla puukoulukorttelissa. Tulkaas moikkaamaan ja juttelemaan maatiaisista, jotka ovat tärkeä osa monimuotoisuutta. Ja monimuotoisuus on taas tärkein asia luonnon ja ihmiskunnan tulevaisuden kannalta.
