Helle hellii. Hellittääkö helle?

Miten täällä Räpsöössä on pärjättty kesä kuumuudessa?

Tämä hämmentävä kesä on nyt puolessa välissä, jos kesäkuukausiksi lasketaan kesä-, heinä- ja elokuu. Ensin oli ihanaa, kun aurinko helli ja lämpöä riitti. Helleaalto alkoi ja toukokuun puolella. Juhannuksen jälkeen ensin kummasteltiin sitten kauhisteltiin. Eikö tämä paahde ollenkaan lopu! Pelolla seurattiin Kanadan tappavaa helleaaltoa. Jos tästä pitäisi jotain hyötyä etsiä, niin toivottavasti maapallon pelastamista jarruttavat ilmastoskeptikot ovat hiljenneet ja harvenneet. Ymmärrän ja annan tukeni nuorille, elokapinallisille ja muille, jotka vaativat päättäväisiä, nopeita toimia.

Itselläni ei ole ollut hätää Toivolan keltaisessa talossa paitsi tämä maailman murhe. Reposaaressa meren äärellä eivät lämpötilat ole kohonneet kolmeenkymmeneen ja aina tulee hieman. Pahimman kuumuuden aikaan olen voinut hyödyntää ilmalämpöpumppua. 

Yleensä kuitenkin on riittänyt luonnollinen läpiveto talossa niin, että ovet parvekkeelle ja pihalle ovat auki. Täällä ei onneksi ole hyttysiä kiusana.

Virkistävä poikkeus kesäpäivissä

Koirien kanssa olemme käyneet lenkillä aamuvarhain. Olemme seurailleet rantojen lintumaailmaa ja yrittäneet opetella ohittamaan metsäkauriit rauhallisesti.

Yhden korttelin päässä kodistani oleva uimalaituri Satamarannassa on ollut kuumien päivien pelastus. Olen käynyt uimassa joka aamu ja joskus myös iltaisin. Meri on hellinyt eikä täällä ole onneksi näkynyt sinilevää. 

Välistä mietin, että jos Suomi on maailman onnellisin maa, niin onko Reposaari maailman onnellisin saari.

Reposaaren pihat avutuvat taas tänä kesänä 1. 8. kaikille kiinnostuneille. Edellisenä päivänä 31. 7. on Reposaaripäivät. Tervetuloa kylään!

Minulla on valokuvanäyttely "Maatiaiset maisemassa" Reposaari-talolla puukoulukorttelissa. Tulkaas moikkaamaan ja juttelemaan maatiaisista, jotka ovat tärkeä osa monimuotoisuutta. Ja monimuotoisuus on taas tärkein asia luonnon ja ihmiskunnan tulevaisuden kannalta. 

Heräsin mustarastaan lauluun

 

Yksi suosikkipaikkani Toivolan keltaisessa talossa on parveke, joka kunnostettiin viime syksynä. 

Aurinko nousee Reposaaren kattojen ja savupiippujen ylle. Myös äänimaisema on upea. Voin kuulla meren kohinan. 

 

Mustarastas aloittaa aamukonsertin.

Sitten alkaa kaikua lokkien aamufanfaarit.

ja kottaraiset.

Lähiluontoa on mukava seurata ja kuvata  parvekkeelta ja samalla juoda aamukaffeet.

Lapsellinen pääsiäinen

 

Olipa kerran Huopa-Taisto. Se syntyi huovuttaja Arja Leppäsen käsissä. Huopa-Taiston mallina oli oli minun ensimmäinen horniolainen maatiaiskukkoni Taisto. Kuvassa  kanat ihmettelevät Taiston näköistä kukkoa Kolin Kortelahden pihalla toukokuussa 2013. Oikea Taisto taustalla.

Taisto oli hieno kukko. Onneksi minulle jäi Huopa-Taisto muistoksi.

 

Pääsiäiskukko lennähti kiirastorstaina Reposaaren Toivolan talon aidalle.

Pieta hämmästeli kukkoa matkalla päiväkotiin.

Pääsiäisenä kukotkin munii. 

Hattu-kissa saattaa Pietan usein päiväkotiin. Se ei onneksi kulje räpsööläiseen tapaan keskellä katua, vaan puikkelehtii kadun vieriä ja odottelee aitojen reunalla. 

Keittiön ikkunasta näkyy pala sinistä taivasta, kun sain ikkunat pesetettyä pääsiäiseksi.

Reippaat virpojat kävivät ilahduttamassa palmusunnuntaina. 

Siskokset Pieta ja Valmu mummin pihakeinussa.

Pääsiäsipyhinä luetaan Peppi Pitkätossua.

Aurinkoista pääsiäistä!

Tervetuloa Toivolan keltaiseen taloon

Museoviraston sivuilta:
Reposaaren taajaman säännöllinen, pitkänomainen ruutuasemakaava valmistui 1874. Yhtenäinen, vaatimaton puinen rakennuskanta on pääasiassa merenkulun kulta-ajalta 1800-luvun jälkipuolelta ja 1900-luvun alusta. Poriin kuuluva Reposaaren kaupunginosa kirkkoineen, kouluineen, hotelleineen ja vehreillä tonteilla olevine klassillishenkisine puutaloineen muodostaa pienoiskaupungin. Reposaaren kuusikulmainen puukirkko ja kahdeksankulmainen tapuli rakennettiin 1876, kansakoulu 1877, luotsiasema 1800-luvun loppupuolella ja arkkitehti Johan Nordstrandin suunnittelema VPK:n talo 1901.

Kirkkokatu 7 tontilla on kaksi taloa. Ensin on valmistunut katujen kulmaukseen matalampi talo joskus 1900 -luvun alussa. Seuraavaksi  tontille rakennettiin Toivolan leipomo ja viimeisenä tämä vuokraamani talo. Leipomo on purettu. Varmaan saan tarkennusta historiaan , kunhan pääsen paremmin tututumaan reposaarelaisiin kanta-asukkaisiin.

Kun nyt näyttää vielä tämä eristys koronan takia jatkuvan, kutsun teidät kaikki blogini seuraajat virtuaalitupareille kotiini. Puolitoista viikkoa olen purkanut muuttolaatikoita ja pikkuhiljaa tavarat ovat löytäneet omille paikoilleen. Ei nyt tietenkään ihan valmista ole eikä varmaan tule olemaankaan. Kyllä tämä kuitenkin jo vahvasti omalta kodilta tuntuu. Tervetuloa !

Lasikuistille vai sanotaankohan täällä verannalle paistaa  aamuaurinko. 

Keittiö on ihan sopivan kokoinen. Kaikki lähellä, mutta hyvin mahtuu muutama vieraskin pöydän ääreen. 

Emmin lehmät ja muut rakkaat esineet löysivät paikkansa.

Keittiön vieressä on olohuone, jossa  voi myös nukkua. 

Reposaarelaisilla on hyvin toimiva virtuaalinen kirpputori "Räpsöö kierrättää" . Sieltä löysin tämän kattokruunun ja muutakin tarpeellista.

Huovutettu Taisto-kukko on päässyt takanreunalle.

Huoneen toisessa päässä katselen telkkaria tai teen töitä koneen ääressä.

Yläkerrassa on suihkuhuone. Vessa on onneksi sekä ylä- että alakerrassa. Mansi viihtyy ylhäällä, mutta Unna on toistaiseksi sitä mieltä, että avoimet portaat ovat epäillyttävät. Parveke odottaa remonttia. 

Yläkerran makuuhuone toimii myös vierashuoneena.

Pihalla en ole vielä ehtinyt tehdä muuta kuin että hankin keinun. 

Odotan innolla, kun reposaarelaisten viehättävien pihojen hedelmäpuut puhkeavat kukkaan. Erityisesti arvostan sitä, että suurin osa räpsööläisistä ei tunge autojaan  pihaan, vaan autot saavat nököttää leveiden katujen varsilla. Hyvä räpsööläinen tapa!