Lomaa mettän keskellä Ekojärvellä

 

Saavuimme eilen sateisen päivän iltana Sastamalan Ekojärven mettäpirttiin. Sumuinen metsä toivotti meidät tervetulleeksi. Männyt, kuuset, pihlajat, sammalpeitteiset kivet ja hiljainen metsäpolku kietoivat meidät turvalliseen syliin.

Mettäpirtin pihapiiri on juuri sellainen kuin luontopihan pitää olla.

Mansi ja Unna hurmaantuivat hajuista. Minä ehkä eniten valosta ja väreistä. Maleksimme metsäpolkuja  koirat nuuskuttaen ja minä kameralla tähtäillen.

Iltalenkillä koirien nenät yhtäkkiä nousivat ja osoittivat määrätietoisesti samaan suuntaan. Koirat johdattivat minut suoraan kauriin raadolle, joka ei vielä haissut omaan nenääni. 

Sammalikossa oli kamppailtu. Kerroin koirien löydöstä naapurin Leenalle ja Heikille. Seuraavana aamuna Heikki kävi katsomassa raatoa ajatuksella siirtää se pois. Raatoa oli kuitenkin raahattu pidemmälle metsään ja peitelty sammaleella. 

 

Naapurin Ponzokin löysi raadon uuden kätköpaikan

Mansi tutkii tarkasti vanhaa taistelutannerta. Ei koirat varsinaisesti peloissaan olleet, mutta valppaan kiinnostuneita. Ne osaisivat varmasti kertoa, mikä eläin oli hyökännyt metsäkauriin kimppuun, jos osaisimme niitä tulkita.  

Ihmisellä on omat konstit. Leena kävi asentamassa paikalle riistakameran. Nyt odotamme jännityksellä, paljastuuko, kenen ruokapöytä on muutaman sadan metrin päässä mettäpirtistä.

Maananataiaamuna paistoi aurinko. Mettäpirtin tontilla on vieretysten iso pihlaja ja riippuoksainen kuusi, joka on käpyjä täynnä. Näistä tulee varmasti suosikkikuvauskohteitani. 

Täältä löytyy monenmoisia aarteita.

Näitä minäkin, täysi tumpelo seinituntemuksessa, uskallan poimia. 

Luonnonkukkapäivän retki hiekkateitä pitkin

Ajelimme Vammalasta Stormin ja Lantulan kautta kohti Ekojärveä. Kapea hiekkatie kiemurteli läpi satakuntalaisen peltomaiseman. Tienpenkat alkavat olla koreimmillaan kesäkukkia. 

Ilahduttavaa oli nähdä paljon hoidettuja pihapiirejä, joissa oli jätetty elintilaa luonnonkukille. Tämän vanhan sähköttömän talon perinteisestä piha- ja hakamaisemista huolehtivat rauhalliset suomenlampaat.

Saavuimme Tiensuuhun. Siellä oli pihalla kova vilske koiranputkien seassa. 

Liinu ja Maijakin kävivät tervehtimässä, vaikka selvästi häiritsin niiden hellepäivän lekottelua.

jatkoin Tiensuun tienpäähän.

Aitan kulmalta jatkui metsäpolku  pienelle suolle.

Hirsiaitalta kääntyi kärrytie metsätorpan pihaan. 

Nyt pääsin tutustumaan pihapiiriin ja taloon. Se oli juuri sellainen kuin olin unelmoinut.

Syksyllä istuskelen talon rappusilla kahvikuppi kädessä ja lämmitän varpaitani aamuauringossa. Mitähän näenkään pihalla? Varmasti ainakin Liinu ja Maija tulevat moikkaamaan minua ja koiria.

Hyvää luonnonkukkapäivää ja sydänkesän juhlaa kaikille!