Metsälomalla koirien ja kissojen kanssa

 

Mettäpirtin  lomaviikot koirien kanssa sattuivat parhaaseen mahdolliseen aikaan. Luonto ja metsänväki valmistautuu syksyyn. Kevään poikaset ovat kasvaneet lähes aikuisiksi ja linnut lähdössä muuttomatkalle. Niinpä voin pitää koiria Mettäpirtin lähimaastossa vapaana. Vähän alkuun jännitti, miten ne suhtautuvat mökin ympärillä pyöriviin valkohäntäpeuroihin.

Jos koirat haistavat peurat, ne tekevät pienen pyrähdyksen haukkuen metsään, mutta palaavat nopeasti näköpiiriin.

Unna kävi hakemassa vähän evästä metsästä. Ei ole varma, tykkääkö emäntä.Välillä koirien on pakko käydä tarkastamassa ilveksen kaatama peuranraato.   

Sekä koirille että minulle tekee hyvää kulkea peuranpolkuja ja poronjäkäläisiä kallioita. Sielu lepää ja jalat kuntoutuvat. Minua koko kesän vaivannut toisen jalan voimakas turvotus on lähes hävinnyt.

Tässä maisemassa tajuaa, miten luonnollisen kaunis lapinporokoira onkaan!

Maija tulee usein metsäkävelyille mukaan. 

Porukassa palataan Mettäpirttiin,jonne molemmat kissat ovat nyt muuttaneet loman ajaksi. 

Lomaa mettän keskellä Ekojärvellä

 

Saavuimme eilen sateisen päivän iltana Sastamalan Ekojärven mettäpirttiin. Sumuinen metsä toivotti meidät tervetulleeksi. Männyt, kuuset, pihlajat, sammalpeitteiset kivet ja hiljainen metsäpolku kietoivat meidät turvalliseen syliin.

Mettäpirtin pihapiiri on juuri sellainen kuin luontopihan pitää olla.

Mansi ja Unna hurmaantuivat hajuista. Minä ehkä eniten valosta ja väreistä. Maleksimme metsäpolkuja  koirat nuuskuttaen ja minä kameralla tähtäillen.

Iltalenkillä koirien nenät yhtäkkiä nousivat ja osoittivat määrätietoisesti samaan suuntaan. Koirat johdattivat minut suoraan kauriin raadolle, joka ei vielä haissut omaan nenääni. 

Sammalikossa oli kamppailtu. Kerroin koirien löydöstä naapurin Leenalle ja Heikille. Seuraavana aamuna Heikki kävi katsomassa raatoa ajatuksella siirtää se pois. Raatoa oli kuitenkin raahattu pidemmälle metsään ja peitelty sammaleella. 

 

Naapurin Ponzokin löysi raadon uuden kätköpaikan

Mansi tutkii tarkasti vanhaa taistelutannerta. Ei koirat varsinaisesti peloissaan olleet, mutta valppaan kiinnostuneita. Ne osaisivat varmasti kertoa, mikä eläin oli hyökännyt metsäkauriin kimppuun, jos osaisimme niitä tulkita.  

Ihmisellä on omat konstit. Leena kävi asentamassa paikalle riistakameran. Nyt odotamme jännityksellä, paljastuuko, kenen ruokapöytä on muutaman sadan metrin päässä mettäpirtistä.

Maananataiaamuna paistoi aurinko. Mettäpirtin tontilla on vieretysten iso pihlaja ja riippuoksainen kuusi, joka on käpyjä täynnä. Näistä tulee varmasti suosikkikuvauskohteitani. 

Täältä löytyy monenmoisia aarteita.

Näitä minäkin, täysi tumpelo seinituntemuksessa, uskallan poimia.