Tämä viimeinen kevät tarjoili minulle kaksi unohtumatonta usva-aamua Kolin vaaroilla. Hienon huippujenkierrosaamun jälkeen kiipesimme Irkun kanssa seuraavana aamuna kotivaaralleni Käränkälle. Alkumatkasta hieman upotti ja tarvitsin lumikengät. Metsässä lumikenkäreitti oli osoittain sula ja välillä jäinen niin, että pitävät liukuesteet kengissä ja sauvat käsissä pääsin hyvin kapuamaan ylös.
Kun pääsimme näköalaterassille, sumu oli peitellyt Käränkälammen, Loma-Kolin ja Pielisen peiton alle piiloon.
Usvaa virtasi pohjoisesta, välillä paksuna peittona, välillä ohuina hahtuvina.
Tämä maisema on antanut minulle paljon lohtua, iloa ja innosusta. Kiitos Kortelahti ja Käränkä!
Tosi upeita kuvia. Jos jotain positiivista vielä muutostasi löytyy, se on (ehkä) se, että muutat tasaisemmille alueille läntiselle rannikolle. Kun ikää tulee, pystyt silti kulkemaan kuvaamassa uusia maisemakuvia meidän seuraajien ihasteltavaksi. Suosittelen valmistuttamaan uuden kodin seinille tauluja sinulle mieluisimmista kuvista Käränkästä ja Kolin seudulta. Niitä katsellessa tulee varmaan monta mukavaa muistoa mieleen.
VastaaPoistaTulipa niin ikävä Kolin maisemiin. Katselin kaikki upeat kuvasi myös edellisestä postauksesta. Viimeksi olimme viikon Hattusaaren rantamajoilla mökkilomalla. Niin kauniilla paikalla oli mökki Pielisen rannalla. Blogissani on kuvia paljon. Nyt ei tiedä, pääseekö tänä kesänä minnekään reissuun. Me olemme kotimaan matkailijoita, eläkkeellä jo. Kyllä täällä riittää näkemistä.
VastaaPoista