perjantai 1. toukokuuta 2020

Sydänpahka




Olen näiden 11 vuoden aikana yrittänyt saada kuvia, joissa joku lintu istahtaisi sydänpahkalle. Useimmat lentävät ohi kuten tuo harakka. Muutaman kerran on onnistunut. Kuvissa on ainakin närhi orava ja jokin pikkulintu sydänpahkalla.


Keväisin sepelkyyhkyt istuvat usein vanhojen koivujen oksilla. 


Kiitos, kyyhky, kun kuulit toiveeni!

Lähtötunnelmat ovat haikeat. Jos olisin runoilija, kirjottaisin runon sydänpahkasta. 



3 kommenttia:

  1. Voi että, kuvistasi tulee sydäntä pakahduttava kaipuu myös, on tuolla ollut niin ihanat ajat kaikesta päätellen. Onneksi uusia ihania aikoja on myös edessä, mutta lopulliset päätökset aina myös pakahduttavat.

    VastaaPoista
  2. Kirjoita runo! Sinne osa sydäntä ja sydänpahkakin jää, ehkä jotain muutakin.
    Onneksi on uusia ja kauniia asioita edessäpäinkin.

    VastaaPoista
  3. Ihana kyyhky, kun tulit ja istahdit Kirstin iloksi vielä sydänpahkalle. Sydän rikkaampana uusiin seikkailuihin lähdet. Ikävä tulee, mutta pidä katse kirkkaana kohti edessäpäin odottavia positiivisia asioita. Voimia Sinulle!

    VastaaPoista