Porokoirat vie pohjoiseen

Me jatkoimme matkaa kohti pohjoista . Kahden auton kyydissä oli neljä ihmistä: Marita, Sanna, Roni ja minä sekä kaksi koiraa: Lilli ja Mansi.  Matkamme teema on: Vieläkö on porokoiria, jotka ovat oikeissa töissä? 

Alpo Laitila ja Karttu

Sunnuntaiaamuna palsimme vielä Silmäselän aidalle katsomaan porokoirien uusittua taipumuskoetta.
Piparin ja Onnin poika Jehki oli ensimmäisenä vuorossa.

Satu kuuntelee ohjeita tuomareilta Minna Mäntyranta-Mustoselta ja Ahti Mustoselta. Pieneen poroaitaan koirat viedään pitkässä liinassa.

Aidassa Jehkiä ensin hieman jänitti. Se tarkkaili poroja valppaasti. haukku oli hyvää, tasaista ja matalaa. Jehki ei ollut poroja kohtaan aggressiivinen eikä painostanut liikaa. Se vaikutti varsin kehityskelpoiselta porokoiran alulta ja suoritti taipumuskokeen hyväksytysti.



Matka jatkuin kohti Sodankylää, josta jatkoimme kymmenisen kilometriä Sattaseen ja sieltä käännyimme Rajalan tielle.
Sattasniemen paliskunnassa porokoiraa arvostetaan. Siellä on toistakymmentä porokoiraa työkäytössä.

Alpo Laitila on omalla työllään ja koirillaan edistänyt porokoiran käyttöä. Hän on kasvattanut ja kouluttanut hyviä työkoiria. Alpon koirista muistetaan Lunkki ja Härmi. Vietimme mielenkiintoisen iltapäivän Alpon luona ja saimme paljon hyviä ohjeita porokoiran koulutukseen.

Alpolla on kasvamassa puolitoistavuotias lapinporokoirauros Kurra eli Karttu uudeksi työkaveriksi. Alpo korosti koulutuksen tärkeyttä. Porotyöhön koira on valmis vasta noin kolme vuotiaana.

Rajalasta jatkoimme Sodankylän kautta kohti Kittilää. Matkan varrella poikkesimme Vaalajärvellä, jossa porotilalla asusti Kartun vanhempi täysveli Joiku. Joiku oli kaunis, vahvarakenteine ja iloisen ystävällinen koira. Sillä on ajettu vähän peltoporoja ja nuorempana kun talossa oli lampaita, se osallistui lampaiden siirtoon.

 Vaalajärveltä suuntasimme kohti Länsi-Lapin tuntureita. Pallastunturit ohitimme sinisessä hämärässä. Tänään tapaamme porokoiria ja pentuja Hetassa ja toivottavasti myös Näkkälässä.

Porokisat Silmäselän aidalla

Tämän vuoden porokoiraväen suurtapahtuma poropaimennustaipumuskoe ja kisat pidettiin Poikajärven paliskunnan Silmäselän aidalla lauantaina 8. 3.
Tässä pieni kuvasikermä kisapäivästä. Lisää juttua ja kuvia tulee aikanaan Koiramme-lehteen.
Minun matkani jatkuu tänään mukavassa seurassa  täältä Rovaniemeltä kohti pohjoista. Yritän keritä laittamaan tänne blogiin juttua jatkostakin.

Kiitokset järjestäjille, Porokoirakerhon aktiiveille, poroille ja koirille!

Julkkikset

Oletkos kuullut Yrjö, meistä on tehty kirja!

Yrjö ja Hertta

Tyyne, Miina ja taustalla Vieno

Kumpihan meistä on edustavampi?

Voi kauheaa, olikohan mulla tukka hyvin, huolestuu Vieno.

Aikainen kana vihreää löytää.

Täältä löydät tietoja kirjasta ja mistä sitä saa

Oman kanat, omat munat

Maatiaismuorin kanakirja kohta kaupoissa

Tänään posti toi minulle lämpimäisiä. Ystävällinen postimies kantoi paketin kotiovelle asti. Taisi arvata, että oli kovasti odotettu paketti.

Oli aihetta juhlaan. Ystäväni Tarja oli sopivasti tuonut tuliaisiksi ranskalaista kukkopunaviiniä. Joimme maljan kanakirjani menestykseksi. Kiitos Tarjalle ja muille kannustuksesta tämän urakan loppuun saamiseksi.

Ennekaikkea kiitos teille kauniit kanaset ja Yrjö-kukko, parhaat inspiroijani! Juhlan kunniaksi kanat ja Yrjö pääsivät pihalle  nauttimaan keväisestä päivästä.

Nyt voi vähän tuulettaa, sekä emäntä että kanat.
Maaliskuun alusta  kanat saavat ulkoilla vain tarhassa johtuen varotoimenpiteistä  lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi. Tästä ja kaikesta muusta kanojen hankkimiseen ja hoitamiseen liittyvästä kerrotaan kirjassani. Tärkein tavoite on turvata kanoille onnellinen, lajinmukainen elämä.

Kirjaa voi tilata Adlibriksen nettikirjakaupasta maaliskuun alkupuolelta lähtien Omat kanat, omat munat
Minulle tulee myös pieni erä kirjaa myytäväksi kirjoittajahintaan 22, 00 e. Nämä kirjat myyn mieluiten suoraan kotoa. Mutta jos et pääse käymään, voin lähettää postissakin. Silloin hintaan lisätään postikulut. Otan mielelläni vastaan myös palautetta kirjasta.
Minuun voi ottaa yhteytta sähköpostilla kirsti.hassinen (at) suakkuna.net

Hidasta, kevät, hidasta !

Kortelahden piha tänä aamuna. Jos en tietäisi, veikkaisin, että kuva on otettu huhtikuussa. Potkukelkka joutaa varastoon.

Koko helmikuun päivät ovat olleet enimmäkseen pilvisiä ja lämpimiä. Maanantaiaamuna aamuaurinko pilkisti pilvien lomasta.

Pipari ja Mansi nuuskuttelevat kevään tuoksuja. Jäälle koirat eivät enää menneet.

Liinun jää vielä kantaa.

Aistit ja mieli avoinna

Kymmenen päivän paasto on ohi.
Paaston aikana nukuin paljon, luin dekkareita ja mietiskelin. Kävin myös pari kertaa uimassa Lieksan uimahallilla. Nyt kun jäätie on auki sinne pääsee kätevästi. Uiminen tuntui kevyeltä mutta muu liikunta vei nopeasti voimat. Niinpä tyydyin rauhallisiin hihnalenkkeihin koirien kanssa. Sekä Piparilla että Mansilla oli kiima, joten nekin joutuivat elämään hieman säästöliekillä tosin vastoin omaa tahtoaan. Paaaston parina viimeisenä päivänä alkoi uutta energiaa valua vereen kuin paksua hunajaa. Aloitin lammaskirjan tekstien kirjoittamisen. Ideoita pulpahtelee päähän.
Verenpaineeni on laskenut ihannelukemiin. Käteni ovat nuotreammat kuin vuosiin. Reuma ei vaivaa minua mitenkään paitsi että pitää yrittää muistaa syödä lääkkeet.

Tänä aamuna  join aamukahvia kymmenen päivän tauon jälkeen. Erityisen hyvältä maistui kaurahapankorppu, jonka päällä oli raejuustoa, kurkkua ja ruohosipulia. Ruohosipulissa maistui kevät.

Paaston lopetus pitää aloitaa hissukseen. Kahvi oli ehkä luvatonta, mutta sallin sen itselleni, koska kymmenen päivää ilman kahvia on minulle saavutus. Itse asiassa en varmasti aiemmin koskaan aikuiselämässäni  ole ollut ilman kahvia paitsi raskaana ollessani.

 Tästä on helppo jatkaa kevyellä ruokavaliolla pieniä nautinoja silloin tällöin sallien. Alma-lammas on samaa mieltä. 

Ilona ja liikunnan riemu.

Suuret totuudet ovat hyvin yksinkertaisia. Kaikkihan me tiedämme, että avaimet terveyteen ovat terveellinen ruoka, liikunta ja positiivinen mieli. Miksi se on vain niin vaikeaa noudattaa tätä yksinkertaista elämäntapaa! Kiemurtelemme kuin mato koukussa ja yritämme epätoivoisesti löytää jotain poppaskonsteja, oikotietä onneen. Vaikka onnenavaimet ovat itsellämme ja omassa elämäntavassamme. 

Nyt alan pikkuhiljaa kohottamaan kuntoani, niin että kesällä voin heittää rinkan selkääni ja vaeltaa vaaroille ja ehkä tuntureillekin. 

Kirjoittamistyössäni aion nyt olla viisaampi kuin edellisen kirjan kanssa. Korkeintaan kaksi tuntia kerralla koneella, sitten ylös, ulos ja muihin toimiin.

Olen saanut inspiraationi takaisin. Tulevan kirjan työnimi on " Lammas tuli taloon"

Toiveena on taas ensi kesäksi saada Kortelahteen lampaita innoittajiksi,  valokuvattavaksi ja pihapiiriä hoitamaan.

Sydän suorastaan pakahtuu kevään odotuksesta.

Kortelahden saunaranta huhtitoukokuun vaihteessa keväällä 2011

Toukokuu on toivoa täynnä 

Ja yht´äkkiä kaikkialla on vihreää.

Ystävään voi luottaa

Kaikki sulassa sovussa Kortelahden pihassa Yrjö-kukon valvonnassa.

Liinun pennut ensimmäistä kertaa ulkona. Vähän pelottaa.

Onneksi on iso ystävä Mansi turvana.

Tämä Mansin ja Elviksen kuva on myös Paperisilppurin suositussa  kortissa http://www.paperisilppuri.fi/

Luottavaista, hyvää ystävänpäivää!