Tämä viimeinen kevät tarjoili minulle kaksi unohtumatonta usva-aamua Kolin vaaroilla. Hienon huippujenkierrosaamun jälkeen kiipesimme Irkun kanssa seuraavana aamuna kotivaaralleni Käränkälle. Alkumatkasta hieman upotti ja tarvitsin lumikengät. Metsässä lumikenkäreitti oli osoittain sula ja välillä jäinen niin, että pitävät liukuesteet kengissä ja sauvat käsissä pääsin hyvin kapuamaan ylös.
Kun pääsimme näköalaterassille, sumu oli peitellyt Käränkälammen, Loma-Kolin ja Pielisen peiton alle piiloon.
Usvaa virtasi pohjoisesta, välillä paksuna peittona, välillä ohuina hahtuvina.
Tämä maisema on antanut minulle paljon lohtua, iloa ja innosusta. Kiitos Kortelahti ja Käränkä!



























































