Koiralenkit Räpsöössä, ei voi valittaa

Olemme saaneet iloita koirien kanssa kunnon talvesta. Etukäteen kuvittelin, että kun muutan Reposaareen, minun pitää matkustaa koirien kanssa lumilomalle pohjoiseen. Tämä ensimmäinen talvi kyllä yllätti positiivisesti. Taustalla painostaa kuitenkin koko ajan tieto, että kun otetaan ilmaston lämpeneminen huomioon, tämä on poikkeus. Mutta nyt nautitaan! Toivottavasti upea talvi kannustaa ja antaa voimia toimimaan myös ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. 

Auringonnousua kiirehdimme katsomaan aallonmurtajalle.

Aurinko nousee Mäntyluodon takaa. Aallonmurtajalla on aina mielenkiintoista katsottavaa.

Mansi ja Unna saavat juosta vapaana.

Jokainen aamu on erilainen

Auringonlaskun aikaan lenkkien suunta on Takaranta. 

Räpsööläinen sanonta: Jos haluat murehtia, älä mene Takarannalle eli paikallisella murteella: "Älä men Takarannal, jos haluut mullitella”

Potkukelkalla Reposaaressa

Minulla oli haave saada kuva, jossa Reposaaren Kirkkokadulla olisi vähän enemmän potkukelkkailijoita.  Minusta se kertoisi hyvin Reposaaren hengestä. Sopivasti vanhanaikaisessa korttelikaupunginosassa on vielä turvallista potkutella. Ajattelin, että jos ihmisiä saisi liikkelle vähän enemmän, kuva kertoisi myös yhteisöllisyydestä. Niinpä laitoin Räpsöön virtuaaliselle ilmoitustaululle kyselyn, että olisiko halukkaita tulemaan kelkkailemaan sovittuna aikana.

Olipa iloinen yllätys, kun lauantaina iltapäivällä  puukoulukorttelin pihaan kokoontui iso porukka räpsööläisiä kelkkoineen. Tai ei se oikeastaan ollut yllätys, sen verran olen jo tutustunut näihin reposaarelaisiin, sopivasti outoihin ihmisiin. 

Vanhat kelkat kaivettiin esiin, niitä lainattiin ja kierrätettiin ja hankittiin uusia. Laskin, että kelkkoja oli noin 50.

Joku otti auraajaan yhteyttä ja Kirkkokatua ei oltu hiekoitettu. Jatkossa kuulemma auraaja voi jättää potkukelkkailijoille hiekoittamattoman kaistan. Siitä kaunis kiitos! 

Sain paljon kuvia varastoon. Meillä oli niin mukavaa, attä tästä tulee varmasti perinne, jos vain saamme pitää kunnon talvet täällä Länsirannikolla.  Toivotaan, että nämä kuvat eivät ole historiaa silloin, kun pienet potkuttelijat ovat aikuisia. Toivotaan ja yritetään tehdä asialle jotain!

Kirkonmäellä muodostettiin kolme junaa eli vintturia niin kuin minun lapsuudessani sanottiin. 

Tällaista meininkiä vain Räpsöössä!

Haloo Reposaari!

Tammikuun viimeisenä päivänä  oli valokuvaajan onnenpäivä Reposaaressa. Lunta, pakkasta ja auringon ilotulitus haloilmiöineen. Halo on ilmakehänssä näkyvä optinen ilmiö, joka näkyy renkaina, kaarina tai kirkastumina, Halo syntyy, kun valo taittuu tai heijastuu ilmassa olevista jääkitestä. 

Aamulla kiirehdin Lontoon rantaan. Aurinkon nousi Mäntyluodon telakan takaa.

Lontoon rannasta potkuttelimme koirien kanssa Takarannalle. Halo näkyi himmeänä kirkastuvalla taivaalla.

Aamuisella merellä oli liikkeellä jo monenlaisia aluksia. 

Kotimaatkalla halo näkyi vielä kirkon takana.

Päivällä nautittiin  auringonpaisteessa ja pulkkailtiin Kirkonmäellä

Iltapäivällä kiirehdin taas Takarannalle. Päivä on jo pidentynyt. Aurinko laskee noin puoli viisi.

Takarannalla oli paljon ihmisiä hakemassa energiaa auringon viime säteistä.

Hämärä heitti helmansa halon ylle.

Jos haluat katsella lisää kuvia halosta, täällä Halo-valoa Kolilla

Suomalainen työhevonen on vuoden 2021 maatiaiseläin

Maatiaiset ry valitsi tämän vuoden maatiaiseläimeksi suomenhevosen  työhevossuunnan.  1950-luvulla suomenhevosia oli vielä yli 400 000. Suurin osa maatiloilla ja metsätöissä tarpeellisia työhevosia. Nyt suomenhevosia on noin 20 000.

Ukkini Antti Hassinen heinäpellolla ruunansa kanssa. Isäni ja veljeni auttamassa heinätöissä

Suomenhevosella on neljä jalostuslinjaa: juoksija, ratsu, pienhevonen ja työhevonen.Työhevonen on niistä uhanalaisin. Viime vuonna työhevossuunnan astutuksia oli vain 5 ja kaikki samalla orilla. Kaikkiaan suomenhevosastutuksia oli noin 1800. Kotisivuillani lisää tietoa suomenhevosesta ja astutustilastoista. 

Onneksi eri jalostussuuntia voi käyttää ristiin eli ratsu- ja juoksijapuolelta varmasti löytyy oreja, joilla on myös hyvät työhevosominaisuudet. Myös jalostukseen hyväksymättömistä oreista löytyy ehkä  työhevosia. Säilyneet työhevossuvut ovat hyvin erilaisia kuin suomenhevoskasvatuksen valtalinjat. Siksi olisi erittäin tärkeää säilyttää työhevossuvut elinvoimaisina suomenhevosen geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi. 

Työhevosissa ovat säilyneet ja jalostuneet  suomenhevosen parhaat ominaisuudet: sisukkuus, nöyryys ja vahvuus. Niiden avulla me suomalaiset olemme pelastuneet monesta paikasta ja niitä tarvitaan edelleen.

Luonnonvarakeskuksen (Luken) ylläpitämään eläingeenivaraohjelman geenipankkiin pitäisi kerätä mahdollisimman paljon erisukuisten  työhevosorien spermaa. Professori Juha Kantanen on saanut tutkimusrahoituksen suomenhevosen genomitutkimukseen.  Aiemmin on selvitetty referenssigenomit suomalaiselle porolle ja suomenlampaalle. 

Minulla on ollut ilo ja kunnia tuntea aika monta työhevosta. Selailin vanhoja kuvakansioita ja sieltähän tuli vastaan upeita hevosia. Työhevoskantakirjassa II-palkinnolla palkittuun oriin Voruun tutustuin Telkkämän kaskiperinnetilalla, jossa Voru oli isäntineen yksi kaski- ja työhevosperinteen ansiokkaista säilyttäjistä. Kuva vuodelta 2014.

Suomenhevosori Nurmio Kolin Turulan maisemissa v.2013

Pihan Alma voittoisa suoritus Koillis-Savon vetokilpailussa 2013, ohjastajana Matti Ahola. Alma on sijoittunut valtakunnallisissa työmestaruuksissa hopealle kaksi kertaa. Alma on I-palkinnolla työhevoslantakirjassa. 

R.R. Viskutar on ravisukuinen ori, jolla myös työhommat sujuvat hyvin. Kuva Rehulan tila 2016.

Nykyään suomalainen työhevonen toimii monenlaisissa tehtävissä:

Jonkun verran suomenhevosella tehdään vielä metsä- ja maatilan töitä. Tärkeätä on säilyttää ja siirtää työhevostaidot eteenpäin. Kuvassa Pihan Alma ja Janne Kuosmanen Joensuun Silva-messuilla tukkilaisnäytöksessä 2017.

Suomenhevonen on saanut myös uusia tehtäviä. Ensi-Ajatus eli Emppu vetää huovutusrullaa hevoshuovutuskursseilla Kortelahdessa kesällä 2011. Hevosen avulla voidaan huovuttaa suuria huopatöitä. 

Monipuolinen työhevonen sopii erinomaisesti maatilan yleishevoseksi, jolla voidaan tehdä tilan töitä, ajaa ja ratsastaa. 

Pihan Alma ja Pihan Valo toimivat työhevosina, perhekodin terapiahevosina, ratsuina ja ajohevosina erilaisissa tapahtumissa ja näytöksissä. 

Ruuna Pihan Valo eli Vallu