Villit viisiviikkoiset

Historiapennut  ovat viisiviikkoisia. Pennuilla on kaksi emoa: Mansi ja Pipari-mummi. Aluksi vähän toppuuttelin Piparin imetyshaluja, koska sillä ei tuntunut tulevan maitoa. Nyt pennut saavat jo lisäruokaa, lihaa, kermaviiliä ja vähän namipalksi nappulaa. Imemistarpeen tyydyttävät molemmat emot sulassa sovussa. Mansi on selvästi helpottunut, kun Pipari auttaa pentujen hoidossa. Unna-täti osallistuu viihdytysjoukkoihin ja opettaa pennuille koiramaisia kujeita.

Rappujen kulkemisen pennut opettelivat viisiviikkoispäivän kunniaksi. Eikä sitä tarvinnut sen kummemmin harjoitella, vaan ulos vipellettiin heti isojen perässä. Ryhmäkuvan saanti näistä pennuista tulee olemaan ehkä mahdoton tehtävä, kun eivät pysähtyneet edes portaille niin kuin yleensä ensikertalaiset.

 Tilko tutustuu Hilla-kissaan.

Pilkki

Tilko

Luuhki

Rannu

Sahfi

Tuomen aikaan

Tuomet ovat tänä kesänä olleet kukassa ihan oikeaan aikaan. Lapsuusmuistoissani kevätjuhlapäivänä tuometkin pukeutuivat valkeaan pitsimekkoon ja kesäloman alku tuoksui vahvasti tuomenkukille. Nyt kun viikko kesäkuuta on kulunut, tuulenpuuskat ravistelevat terälehdet maahan. Kielo ja omenankukat ovat nupuillaan. Kesä tulee ihan oikeassa järjestyksessä. Hyvä, että on ollut vähän viileätä. Kaikki ei räjähdä yhtäaikaa kukkaan.

Lampaat ovat kotiutuneet hyvin ja pääsevät välillä herkuttelemaan pihanurmikon voikukilla.

Välillä paistaa aurinko, välillä sataa. Joskus paistaa aurinko ja sataa yhtäaikaa. Orvokki-tuuli katkaisi sähköt moneksi tunniksi.

Hilla nauttii kesästä ja on kaikessa mukana. Haluaa ehdottomasti myös lenkille koirien kanssa.

Liinu ei ollutkaan kantava. Minä kyllä löysin  minun mielestä Hillalle oikein sopivan kollin muutaman kilometrin päästä. Saa nähdä mitä Hilla tuumaa. Vielä on pentuihin mahdollisuus parin kuukauden ajan.

Pennut kasvavat ja sen kyllä emosta huomaa. Mansi hoitaa pentuja hyvin. Mummi Pipari haluaisi myös imettää. Maitoa ei kuitenkaan taida herua. Pipari kyllä yrittää parhaansa mukaan auttaa Mansia lastenhoidossa. Unna on hoksannut, että on saanut viisi uutta leikkikaveria. Mukava tällainen sopuisa narttulauma.

Pennut pihalla ihmettelemässä kanoja.

Yrjöstä on kasvanut oikein komia kukko.

Nykyinen kanaparveni Yrjö 2v, Tyyne 3v, Hella 4v, Vieno 3v ja Mustaruusu  2v. Kanat munivat 1-2 munaa päivässä. Kukaan ei tunnu innostuvan hautomisesta ja se on oikeastaan hyvä, koska tämä parvi on nyt aika sopiva.

Hankin tselleni uuden ajopelin. Skootterilla pääsen mukavasti kauppaan ja kauvauspaikoille Kolilla.

Tämän kesän suosikkivärini on  auringonkeltainen.

Porvoossa Fredrikan Lähteessä avataan keskiviikkona valokuvanäyttelyni. Tervetuloa avajaisiin tai kesän aikana poikkeamaan!

Tuku, tuku lampaitani

Saanko esitellä tämän kesän villamissit, kauniit valokuvamallini

kainuunharmakset  Saramosta, jotka karitsoivat noin kuukauden päästä.

Mutkan Juhla, 4v

Mutkan Naksu 2v

Mutkan Surpriza 2v

MutkanSilvia 2v

Silvia ja Juhla

Kanoillakin koitti vapaus ja laidunkausi alkoi.

Jaahas meille tulee kavereita, tuumaavat lampaat.

Yhteiselo horniolaisten Yrjö kukon ja kanojen kanssa sujuu leppoisasti.

Historiapentujen nimiäiset

Pennut ovat jo käyneet ulkona. Vähän outo ympäristö jännittää.

Olen piirrellyt pentujen sukutauluja. Arkistoista on löytynyt monenlaista tarinaa pentujen esivanhemmista.Pentujen nimet ajattelin poimia sukutaulusta.

Aila Korhonen, joka oli toinen Porokoiratutkimuksen  (sukutaulussa lyhennetty Pkt) tekijöistä (1974-84), kertoi sukutaulussa olevista koirista. Mansin isänisänisä on Sahfi. Muistini mukaan Sahfi on myös Mansin emänisänisänisä eli Santun isä. Aila mainitsi Sahfista, että se teki elämäntyönsä Muonion paliskunnassa. Useammankin lausunnon perusteella oli palkisen paras porokoira monet vuodet. Aila halusi sen siitokseen, koska se oli todella viehko ja älykäs.  Taempana sukutaulussa oleva Tilkku Raittijärveltä oli myös varsin maineikas porokoira ja hyvä periyttäjä. Yhteenvetona Aila toteaa omista kasvateistaan, että tässä on syntynyt useita sukupolvia  koiria alkaen kuudesta koirasta: kanta-Pikestä, Jehusta, Karhu-Mustista, Tilkusta, Luuhkista ja Runnesta. Jehu oli työkoira. Karhu-Mustia ei paljon porotyössä käytetty eikä Runneakaan. Tilko ja Luuhki  olivat ykkösluokan maatiaistyökoiria. Ailan mukaan niiden jälkeläisissä on viisitoista todella kovan luokan työkoiraa. Porokoiratutkimuksessa siitosvalinnan ainoa peruste oli osoitettu ansioituminen porotyössä. Nartulla se tarkoitti, että pentueveli osoitti kykynsä työssä. Narttupennut jäivät etelään sijoitukseen ja siitokseen.
Mansin suvussa esiintyvien Porokoiratutkimuksen suorien jälkeläisten , Aila Korhosen ja Helvi Tiisalan kasvattien, Tilkon, Santun, Siivin ja Pihkkan takaa löytyvät juuri nämä kuusi koiraa.
Lisäksi siinä on Cikin kautokeinoleinen, arvosettu porokoirasuku. Sen taustoista kertoi kautokeinleinen poromies Nils Peder Siri matkakertomuksessani Cikin kotiseuduille. Cikin narttulinja menee suoraan Tromssan museon täytettyyn porokoiraan
Pienen pikantin lisän siihen antavat pitkäkarvaiset porokoirien jälkeläiset (paimensukuiset lapinkoirat), jotka karvanpituuden perusteella rekisteröitiin suomenlapinkoiriksi.
Väittäisin, että missään muussa nykyisessä elossa olevassa siitoskykyisessä linjassa ei ole koottuna näin monimuotoisesti vanhaa maatiaiskantaista porokoirageenistöä.
Tuo sukutaulu on myös mielenkiitoinen tiivistelmä porokoirien historiaa ja vaiheikas kertomus siitä, miten monenlaisia polkuja saamelaisten porokoira on tullut etelään ja rekisteröity lapinporokoiraksi tai suomenlapinkoiraksi. Ja miten osa on jätetty rekisteröimättä.  Jos historia kiinnostaa, voit lukea lisää kirjoittamastani Porokoiran tarinasta .

Lisäyksiä: Tuija Rinne kertoi, että Tilkku oli myös Porokoiratutkimuksen koiria. Se on otettu rotuun Kemijärvellä ja on Kennelliiton rekisterissä Tilhku SF29505G/84, omistaja Isak (Isko) Juuso, Raittijärvi.  

Historiapentujen isän Rannun suku taas edustaa  vielä näihin päiviin jatkunutta poromiesten ja -naisten omaa porokoirakasvatusta.

Nasti leikkii poikansa Hipun kanssa.

Rannun emä Nasti on Anni-Marja Vanhapihan narttu, josta pidin kovasti ja jonka takia kiinnostuin pennuista. Nasti on älykäs ja ystävällinen nyt noin 4 vuotias narttu.
Nastin isä on kylällä kovasti kehuttu, kuuliainen  jo vanhempi porokoira Guuge, jonka omistaa poromies Antti Näkkäläjärvi. Guugen isä on Matti Proksin  porokoira Skierri. Proksilta on tunnetusti tullut hyviä porokoiria Nastin emä on Tuomas Näkkäläjärven vilkas porokoiranarttu Sunna. Sunnaa on käytetty porotöissä. Rannun isä on nuori Musti. Musti on Iisko-Matti Näkkäläjärven porokoira. Mustin emä on samainen Sunna. Tämä vähän mietitytti. Mutta koska pennut vaikuttivat hyvin terveiltä ja elinvoimaisilta, uskalsin ottaa riskin, vaikka sukusiitosaste on korkea. Tuomas Näkkäläjärvellä oli itsellään Mustin veli Tsahpi porokoirana. Mustin isä on Mosku. Sen suku jäi epäselväksi. Se on kuitenkin muualta eli ei ole samaa sukua kylän koirien kanssa. Kuvia Rannun sukulaisista: Näkkälän porokoiria


Tämän perusteellisen alustuksen jälkeen on hyvä antaa pennuille juhlavat nimet suoraan historiallisesta sukutaulusta

 Tilko

 Pilkki

Runne

Sahfi

Luuhki

Luuhki ja Tilko

Runne, Tilko ja Pilkki

Sahfi ja Luuhki

Kaikki pennut ovat varattu.