Voi pässinpäät!

Trio pässit . Eikä tämä tarkoita hallitusohjelmansa julkaisutta kolmea herra puheenjohtajaa, vaan ihan oikeita pässejä, jotka pääsivät kesälaitumelle.

Pässit tulivat Nurmeksen Saramosta Kolille Mattilan tilalle.

Ensin laitumelle päästettiin kuuden vanhemman pässin lauma, jotka olivat olleet yhtenä laumana myös talven yli. Vihreä alkoi heti maistua. Ruskea ja valkoinen ovat suomenlampaita, muut kainuunharmaksia.

Noittaan Nakkeli

Vanhempien pässien ryhmään yhdistettiin nuoret pässit. Vähän niin kuin hallitus ja oppositio eduskunnassa.

Johtajien neuvottelu.  Nuorempien pässien pomo on yksivuotias kainuunharmas Mutkan Talo ja vanhempien pässien Noittaan Nakkeli.

En muuten ole lähettänyt sopimattomia tekstiviestejä, mutta mitäs pässi luonnolleen voi!

Onpa mielenkiintoista seurata ison pässilauman kesätouhuja. Hienoa, että ne saavat toteuttaa lajinomaista käytöstään!

Pässejä voi käydä tervehtimässä Kolin kansallispuistossa Mattilassa, jota isännöivät  Elontilan  Ilkka ja Kaija.

Kevään kintereillä

Ketunleipää aamukasteella

Nyt on se aika keväästä, kun kaikki tapahtuu hetkessä. Toivoisin, että voisin vähän jarruttaa ajan kulkua. Voi jospa koivunlehdet pysyisivät hiirenkorvalla kauemmin! Valkovuokot ja ketunleivät voisivat loistaa pitempään kevätmetsikössä.

Linnut voisivat jatkaa kiihkeitä kosintojaan. Kuikkaparikin on jo aloittanut hautomispuuhansa. Nyt yksinäinen emo lipuu lammella suon reunassa. Toinen on varmaan hautomisvuorossa jossain rantaruovikossa.

Ruoho voisi kasvaa hitaammin. Onneksi maisemanhoitajat ovat saapuneet.

Kortelahdessa laitumet pitävät avoimina neljä kainuunharmasuuhta.

Kanat odottavat  yhtä kiihkeästi kuin koululaiset virallista lupaa päästä kesälaitumille.

Jännittävä kesä on tulossa. Kaikki mammat ovat kantavia. Juhannuksen jälkeen on luvassa pikkukaritsoita.

Kansallispuistossa Ollilassa ja Turulassa puistonhoitotyöihin osallistuvat innolla lapinlehmäpojat.

Saramon lampaat  on tehnyt Metsähallituksen kanssa  Ollilan ja Mattilan alueista hoitosopimuksen. lampaat tulevat Saramosta ja lapinlehmämullit Sormulan luomutilalta

Lampaissa on sekä kainuunharmaksia että suomenlampaita.

Tällä viikolla ei kerkiä paljon nukkumaan, jos haluaa pysyä kevään kintereillä.

Kuikkien hidas valssi

Oli kulunut yksi päivä kuikkien kihlajaisista, kun heräsin sunnuntaiaamuna varhain. Tapani mukaan kurkistin tuvan ikkunasta lammelle. Aamu oli pilvinen ja tuuleton. Ajattelin, että käväisenpä vastakkaisella suoniemellä, missä kuvasin kihljaisia. Saappani  hörppäsi kylmää vettä, harppoessani märällä suolla. Pääsin niemen kärkeen.

Sieltähän ne tulivat taas suoraan kohti minua. Minä vaivuin mättäälle ja odotin luomoutuneena.

Hidas häävalssi jatkui tunnin. Sinne kuikat jäivät lepäämään, kun minä hiippilin aamukahville.

Toivottavasti tapaamme vielä monta kertaa kesän kuluessa!

Kuikan kihlajaiset

Yksi iso haave toteuui eilen illalla, kun pääsin kuokkimaan kuikan kihlajaisiin.

Läksin illalla kahdeksan maissa kotilammen suoniemelle. Käränkän pinta oli peilityyni.

Lammen vastarannalta minua lähestyi kaksi vesivanaa. Vajosin empimättä mahalleni märälle mättäälle. Pujotin objektiivin varvikon läpi rantapenkalle. Reilun tunnin seurasin onnellisena kuikkaparin karkeloa. 

Mansin ja Rannun Historia-pentue

Aloitin koirankasvatuksen 1992.  Kasvattajan olen aina kulkenut omia polkujani, Pilvipolkuja. Koirankasvatus on jäämässä sivuun kirjoittamisen ja valokuvaamisen vallatessa enemmän aikaani. On vain kaksi syytä, minkä takia suunnittelen vielä ehkä muutaman pentueen. Toinen on sama kuin oli edesmenneellä porokoiravaikuttajalla Aila Korhosella. Haluan pysyä itse hyvissä koirissa. Toinen on harvinaisen geenikannan pelastaminen.
Mahdollisimman laaja geeniaines on alkuperäisrotujemme tukipilari. Jotkut tuudittautuvat siihen luuloon, ettei esimerkiksi lapinporokoiralla ole hätää, koska se on tutkitusti geenikannaltaan moniin rotuihin verrattuna  vielä monimuotoinen. Tarvitseeko meidän toistaa muiden virheet? Meidän olisi pitänyt jo oppia, mihin ahdas rotupuhdas jalostus johtaa. Erityisen tärkeää olisi nyt poimia talteen viimeiset rippeet vanhoista sukulinjoista, joita 80-90 luvun ulkomuoto- ja muista eturistiriidoista johtuen on syrjitty. Rotuunottokin on hyvä asia. Mutta nykyajan rotuunotossa on hyväksyttävä se tosiseikka, että koirissa on ehkä muutakin kuin aitoa alkuperäistä porokoiraa.

Miksi halusin astuttaa  Mansin? Tiedostan kyllä riskit. Sen emän Piparin veljellä  oli addissonin tauti ja HC. Emänemä eli 12 vuotiaksi, mutta sai elämänsä aikana muutaman epilepsiakohtauksen. Ei kuitenkaan tarvinnut lääkitystä. Mansin yhdellä veljellä on HC -epäillys. Tosin sen sain tietää vasta astutuksen jäljeen.  Toisaalta Mansi on itse täysin terve. Sen silmät, lonkat, polvet ja kyynärät tarkastettiin ennen astutusta. Kaikki kunnossa ell Jari Ahon lausunnon mukaan. Myös Mansin emä on koko ikänsä ollut täysin terve. Nyt Pipari on yli 10 vuotias ja käynyt silmätarkastuksessa viimeksi vuosi sitten ja todettu edelleenkin silmistään terveeksi. Mansin emän isä Peanu Vaaprotti eli Viehka lopettelee loistavaa uraansa hälytyskoirana nyt 13 vuotiaana.  Mansin isä Onni oli astutushetkellä 12 v. Silmät tarkastettiin ennen astutusta ja muutenkin Onni oli terve. Minusta tämä suvun pitää jatkua. Ainut tapa säilyttää suku, on tehdä pennut Piparin pennulla.
Valitsin Piparin rekisteröimättömän pennun Mansin, koska näyttää tällä hetekllä siltä, että tässä yhdistelmässä  on terveysriskejä vähemmän kuin Piparin rekisteröidyssä pentueessa. Piparin rekisteröidystä pentueesta Pilvipolun Maatiaisen kanssa voi ehkä käyttää vielä vanhemapana uroksia, jos oletetut riskit ( Isän Pilvipolun Maatiasen HC ja yhden pennun kilpirauhasen vajaatoiminta) voidaan minimoida.
Jos olemme rehellisiä ja pyrimme päivittämään koiriemme terveystiedot, täysin tervettä sukulinjaa ei varmasti olekaan. Ongelmat pitää kertoa avoimesti. Kasvattajilla pitäisi kuitenkin olla myös rohkeutta toteuttaa omaa linjaansa, jos uskoo siihen. Liiallinen täydellisyyten tavoittelu kaventaa geenikantaa.

Minulla on kotonani kaksi hurmaavaa, viisasta ja lempeää koiraa. Pipari ja sen tytär Mansi. Niiden emä- ja lisääntymisominaiduudet ovat erinomaiset.  Pipari ja sen kolme sisarusta kaikki ovat läpäisseet luonnetestin ja myös poropaimennuskokeen. Jonkun verran riistaviettisyyttä on sekä emässä että tyttäressä. Mielyttämisenhalu ja ahneus tekevät ne kuitenkin helposti koulutettaviksi. Vuosi sitten löysin Näkkälästä uuden mielenkiintoisen porokoirasuvun ja sain siitä itselleni Näkkälän Unnan. Unna on hurmannut minut vauhdikkaalla luonteellaan, jossa on sopiva sekoitus nöyryyttä ja viikaria. Näiden sukujen yhdistelmän haluaisin omaksi koirakseni. Itselleni ei tietenkään nyt uusia koiria tule. Suunnittelin kuitenkin sijoittavani nartun ja sijoituspaikkakin oli odottamassa.

Siksipä valitsin pentueen isäksi Unnan veljen Näkkälän Rannun. Rannussa ei tällä hetekllä ole muuta vikaa kuin että se on liian nuori, vasta vuoden ikäinen. Tähän kompromissiin oli kuitenkin tyydyttävä, koska en voinut saada geenitestiin Rannun vanhempia velipuolia, jotka minua myös kiinnostavat. Mansi näet kantaa prcd-PRA-sairausgeeniä, joten isän pitää olla tästä sairaudesta vapaa. Rannu testattiin ja sillä ei ole  prcd-PRA eikä pompentaudin sairausgeeniä. Pennut voivat siis korkeintaan kantaa  prcd-PRA-sairausgeeniä mutteivat itse sairastu. Pompentaudista pennut ovat vapaita vanhempien testituloksen perusteella, Rannun silmät tarkastettiin terveiksi juuri ennen astutusta maaliskuussa 2015.
Luonteeltaan  Rannu innokas, toimelias ja hieman pehmeä. Se pärjää erinomaisesti sekä perhekodin terapiakoirana että vuohipeimenena.

Mansi synnytti 11. 5. 2015 viisi reipasta poikaa. Synnytys sujui hienosti ja pennut ovat virkeitä. Sijoitusnarttua en siis saanut. Kahdella pojalla on jo kodit odottamassa. Jos olet kiinnostunut maatiaiskantaisesta, porokoirasukuiseta urospennusta, ota yhteyttä. Pennut saavat elää vähintään kahdeksan viikkoa onnellista elämää luonani Kortelahdessa yhdessä koirien, kissojen, lampaiden ja kanojen kanssa. Ne opetetaan luottamaan ihmiseen ja hoidetaan kaikin puolin hyvin. Pennut maksavat 450 euroa ja saavat mukaansa  sukuselvityksen, joka on mielenkiintoinen pala porokoirien historiaa. Pennut eivät siis ole Kennelliiton rekisterissä.

Pentueessa on kolme mustaa tai hallavanmustaa poikaa sekä kaksi parkkia valkein merkein.

Teen tarkemman sukuselvityksen myöhemmin, kunhan kerkiän penkoa arkistoja. Minusta pentujen sukutaulussa on ainutlaatuista se, että sekä emänisän Onnin että emänemänisän Peänu Vaaprotin suvut menevät nopeasti 80--70 luvun Porokoiratutkimuksen koiriin. Jo neljännessä polvessa ollaan 80-luvun alussa tai 70-luvun lopussa syntyneissä porokoirissa, koska uroksia on käytetty vanhoina. Pentueen isä Rannu taas edustaa tunturisaamelaisten omaa porokoirakasvatusta, joka vielä pieninä puroina on säilynyt nykypäiviin. Siksipä nimeänkin tämän Historia-pentueeksi.

Mansi tulee hyvin juttuun kaikkien eläinten kanssa.

Viime kesänä Mansi leikitti pikkuista Unnaa. Tänä kesänä hän saa leikkiä omien poikiensa kanssa.

Blogini aiempia päivityksiä pentueen isästä Rannusta ja emästä Mansista:
Maaliskuussa 2014 matkustin ensimmäistä kertaa Näkkälään ja ihastuin Nastiin, Runnen ja Unnan emään Tunturilapin porokoiria

Runnen ja Unnan suku löytyy Näkkälän kylästä  Näkkälän maatiaiskantaiset porokoirat

Unna, pentueen täti Näkkälän Unna

Rannu osoitti lahjakkuutensa paimenena jo puoivuotiaana, kuvissa myös rannun sukulainen, sijoitusnarttuni Luna sekä Rannun velipuoli, rotuunotettu Remu Iloisia asioita Pilvipoluilta

Munannoutaja Mansi

Mansi Mansi Mansikkainen täytti vuoden

Maatiaiset Suomen kesässä

Tulevana kesänä ainakin kolmessa kahvilassa ja ravintolassa saa herkutella maatiaiskuvieni seurassa. Suurena kahviloiden ystävänä olen iloinen, että kuvani on pyydetty suosikkikahviloihini.

Luontokeskus Ukon kahvila Vakassa seinillä on kuviani kyytöistä, suomenhevosista ja lampaista Kolin maisemissa. Ne toivottavasti houkuttelevat ihmisiä käymään myös Mattilassa, Ollilassa ja Turulassa, jonne tänä kesänäkin tulee eläviä maatiaisia: kyyttöjä vasikoineen ja kainuunharmaslampaita.

Porvoossa Hyvän Olon talossa  Fredrikan Lähteessä avataan kiertävä näyttelyni Mummolan maatiaiset kesäkuun 10. päivä. Mummolan maatiaiset lähti kiertämään Suomea Kolilta Luontkeskus Ukosta keväällä 2012. Sen jälkeen maatiaiset oavt vierailleet Lieksan kirjastossa, Seitsemisen kansallispuiston luontokeskuksessa ja viime kesänä Jyväskylän luontomuseossa. Nyt hieman uudistettuna on mukava päästä maatiaisetn kanssa  Porvoon vanhaan kaupunkiin. Fredrikan lähteessä voi käydä herkullisella kasvislounaalla tai kahvilla ja samalla katselmassa maatiaisia. Näyttelyn avajaiset ovat ke 10. 6. klo 17. Pääkaupunkiseudun ystäväni, silloin on syytä tehdä kesäretki Porvooseen!

Heinäkuun alussa suomenhevoset laukkaavat Kauppaneuvoksen kahvilaan Taitokortteliin. Joensuussa on tänä kesänä kuninkuusravit ja omissa kuvissani haluan tuoda esille suomenhevosen monipuolisuuden. Näyttelyn nimi on Kaverina suomenhevonen. Idean nimeen sain Suonna Konosen laulusta suomenhevonen. Näyttely on kahvilassa heinä- ja elokuun. 

Vappuhymyjä

Tunnetko itsesi jokus aasiksi? Ei haittaa. Aasina on oikein mukava olla. Paimensukuinen Takku ja ruotsia puhuva aasi Rikka.

Aasin ja koiran ystävyys. Mitä muuta ihminen voisi toivoa.

No ehkä vielä muutama lammas, niin elämä on täydellistä.

kuv. Veera Lackman

Joskus valokuvaajan työ on haasteellista. Juskankankaan paimensukuiset riiviöt sabotoivat kuvausyrityksiäni.

kuv. Veera Lackman

Kiitos Leilalle ja Tarjalle, että sain käydä kuvaamassa ja keräämässä plakkariin hyvää mieltä!